Suuria odotuksia
Olen viettänyt hiljaiseloa ja ollut takavasemmalla nyt viimeisen kuukauden ajan.
Syy siihen on ollut se, että saimme kauan odotetun vieraan Turkista Suomeen. Poikiemme setä tuli luoksemme kuukaudeksi.
Sekä minulla sattui olemaan työntäyteinen kuukausi joten oli pakko jättää blogipuoli vähemmälle.
Onneksi Aino paikkailee aina silloin, kun en itse kerkeä kirjoittelemaan. Kiitos siitä 😘
Lähetimme tosiaan mieheni veljelle kutsun heinäkuussa.
Turkista ei pääse matkustamaan Suomeen ilman viisumia tai voimassa olevaa oleskelulupaa.
Emme ole aikaisemmin kutsuneet ketään Suomeen vierailulle, koska se on melkoinen paperisota joka kerta.
Ja on myös kallista.
Konsulaatti vaatii jos jonkinlaista tositetta ja todistusta ennenkuin tekevät päätöksen siitä myönnetäänkö lupa vai ei. Esim. Mieheni veljeltä vaadittiin 2vuoden tilitiedot joista selviää onko hänellä riittävästi varallisuutta matkustaa, päiväbudjetti jonka he vaativat on n.30e/pv, työtositteita, meidän lähettämä kutsu, mieheni passista kopiot jolla todistaa, että ovat veljeksiä ja monen monta muuta tositetta. Riittävästi tositteita ja "todisteita" siitä, että näkevät hänen palaavan takaisin Turkkiin.
Pelkkä viisumin saanti ja hakeminen on hankaloitunut vuosi vuodelta, koska sitä käytetään väärin.
Monet tulevat turistiviisumilla ja sitten hakevat Suomesta käsin oleskelulupaa.
Tässä syy miksi viisumeita ei enään myönnetä niin helposti kuin ennen.
Me odotimme päätöstä 15päivää.
Se aika mikä oli lukenutkin konsulaatin sivuilla. Odottaminen oli jännittävää.
Samaan aikaan olimme todella innoissamme ja lähes varmoja siitä, että hän saa viisumin.
Mutta samaan aikaan myös jännitimme sitä, jos hän ei pääsekkään tulemaan.
Se olisi suuri pettymys kaikille.
Voi sitä onnea, kun päätös tuli.
En voinut uskoa, että kaikkien näiden vuosien jälkeen sieltä todella on tulossa joku meille kylään.
Pojat ei meinanneet uskoa ollenkaan, kun kerroin, että Servet-emmi(setä) on tulossa Suomeen.
Olin erityisen onnellinen mieheni puolesta.
Nyt on ensimmäinen vuosi, kun hän ei päässyt matkustamaan Turkkiin.
Hän ikävöi perhettään todella paljon joten oli ihana asia, että isoveli pääsi tänne lomailemaan.
Heti päätöksen tultua aloimme tekemään suuria suunnitelmia, minne veisimme hänet ja mitä kaikkea kivaa tekisimme yhdessä.
Mielessä kävi jopa Tallinnan risteily.
Olin innoissani siitä, että pojat ja minäkin saisimme kunnon kielikylvyt tämän kuukauden aikana.
Noo, todellisuus on ollut se, että emme me ole juurikaan ihmeitä tehneet.
Kaikki ne suuret suunnitelmat jäi tekemättä.
Voisin sanoa, että emme me poikien kanssa ole ihan hirveästi päässeet viettämään aikaa edes hänen kanssaan.
Olisihan se pitänyt tietää heti, että ei ole yrityksen pyörityksen lomassa mahdollisuus mihinkään ihmeelliseen.
Mieheni on pitänyt muutaman ylimääräisen vapaan, mutta muuten miehet ovat olleet paljon pizzerialla, koska ei mieheni ole mahdollisuutta pitää lomaa nyt.
Se niistä suurista suunnitelmista ja kielikylvyistä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna kuukausi oli aivan liian lyhyt aika.
Hänenkin mielestään.
Toivottavasti saamme hänet tänne vielä joskus uudelleen lomailemaan. 😊
Hän on viihtynyt Suomessa hyvin.
Tosin hän on nähnyt vasta hyvin pienen pintaraapaisun elämästä täällä, mutta ei silti ainakaan pelästynyt.
Voisi kuulemma joskus tulla jopa uudelleen. Jos niin käy niin silloin toivon, että on kesä ja, että hän voisi olla vähän pidempään kuin nyt.
Hän on nauttinut jopa viileästä ilmasta, eikä hänen mielestään ole ollut vielä yhtään liian kylmä.
Uni maistuu kuulemma hyvin, kun ei ole liian kuuma.
On ihmeissään tästä meidän raikkaasta ilmasta ja siitä, että vettä on joka puolella.
Päivittäin ihmettelee Suomen kauneutta.
Viimeiset lomapäivät yhdessä ja torstaina on kotimatka hänellä edessä.
Kuukausi on mennyt yhdessä hujauksessa.
On ollut ihanaa päästä esittelemään hänelle omia rakkaita ihmisiä, koti ja elämä ylipäätään täällä.
Moni asia on niin erilaista kuin Turkissa.
-Mia
Syy siihen on ollut se, että saimme kauan odotetun vieraan Turkista Suomeen. Poikiemme setä tuli luoksemme kuukaudeksi.
 |
| Iloinen jälleennäkeminen kentällä |
Sekä minulla sattui olemaan työntäyteinen kuukausi joten oli pakko jättää blogipuoli vähemmälle.
Onneksi Aino paikkailee aina silloin, kun en itse kerkeä kirjoittelemaan. Kiitos siitä 😘
Lähetimme tosiaan mieheni veljelle kutsun heinäkuussa.
Turkista ei pääse matkustamaan Suomeen ilman viisumia tai voimassa olevaa oleskelulupaa.
Emme ole aikaisemmin kutsuneet ketään Suomeen vierailulle, koska se on melkoinen paperisota joka kerta.
Ja on myös kallista.
Konsulaatti vaatii jos jonkinlaista tositetta ja todistusta ennenkuin tekevät päätöksen siitä myönnetäänkö lupa vai ei. Esim. Mieheni veljeltä vaadittiin 2vuoden tilitiedot joista selviää onko hänellä riittävästi varallisuutta matkustaa, päiväbudjetti jonka he vaativat on n.30e/pv, työtositteita, meidän lähettämä kutsu, mieheni passista kopiot jolla todistaa, että ovat veljeksiä ja monen monta muuta tositetta. Riittävästi tositteita ja "todisteita" siitä, että näkevät hänen palaavan takaisin Turkkiin.
Pelkkä viisumin saanti ja hakeminen on hankaloitunut vuosi vuodelta, koska sitä käytetään väärin.
Monet tulevat turistiviisumilla ja sitten hakevat Suomesta käsin oleskelulupaa.
Tässä syy miksi viisumeita ei enään myönnetä niin helposti kuin ennen.
Me odotimme päätöstä 15päivää.
Se aika mikä oli lukenutkin konsulaatin sivuilla. Odottaminen oli jännittävää.
Samaan aikaan olimme todella innoissamme ja lähes varmoja siitä, että hän saa viisumin.
Mutta samaan aikaan myös jännitimme sitä, jos hän ei pääsekkään tulemaan.
Se olisi suuri pettymys kaikille.
Voi sitä onnea, kun päätös tuli.
En voinut uskoa, että kaikkien näiden vuosien jälkeen sieltä todella on tulossa joku meille kylään.
Pojat ei meinanneet uskoa ollenkaan, kun kerroin, että Servet-emmi(setä) on tulossa Suomeen.
Olin erityisen onnellinen mieheni puolesta.
Nyt on ensimmäinen vuosi, kun hän ei päässyt matkustamaan Turkkiin.
Hän ikävöi perhettään todella paljon joten oli ihana asia, että isoveli pääsi tänne lomailemaan.
Heti päätöksen tultua aloimme tekemään suuria suunnitelmia, minne veisimme hänet ja mitä kaikkea kivaa tekisimme yhdessä.
Mielessä kävi jopa Tallinnan risteily.
Olin innoissani siitä, että pojat ja minäkin saisimme kunnon kielikylvyt tämän kuukauden aikana.
Noo, todellisuus on ollut se, että emme me ole juurikaan ihmeitä tehneet.
Kaikki ne suuret suunnitelmat jäi tekemättä.
Voisin sanoa, että emme me poikien kanssa ole ihan hirveästi päässeet viettämään aikaa edes hänen kanssaan.
Olisihan se pitänyt tietää heti, että ei ole yrityksen pyörityksen lomassa mahdollisuus mihinkään ihmeelliseen.
Mieheni on pitänyt muutaman ylimääräisen vapaan, mutta muuten miehet ovat olleet paljon pizzerialla, koska ei mieheni ole mahdollisuutta pitää lomaa nyt.
Se niistä suurista suunnitelmista ja kielikylvyistä.
Näin jälkeenpäin ajateltuna kuukausi oli aivan liian lyhyt aika.
Hänenkin mielestään.
Toivottavasti saamme hänet tänne vielä joskus uudelleen lomailemaan. 😊
Hän on viihtynyt Suomessa hyvin.
Tosin hän on nähnyt vasta hyvin pienen pintaraapaisun elämästä täällä, mutta ei silti ainakaan pelästynyt.
Voisi kuulemma joskus tulla jopa uudelleen. Jos niin käy niin silloin toivon, että on kesä ja, että hän voisi olla vähän pidempään kuin nyt.
Hän on nauttinut jopa viileästä ilmasta, eikä hänen mielestään ole ollut vielä yhtään liian kylmä.
Uni maistuu kuulemma hyvin, kun ei ole liian kuuma.
On ihmeissään tästä meidän raikkaasta ilmasta ja siitä, että vettä on joka puolella.
Päivittäin ihmettelee Suomen kauneutta.
Viimeiset lomapäivät yhdessä ja torstaina on kotimatka hänellä edessä.
Kuukausi on mennyt yhdessä hujauksessa.
On ollut ihanaa päästä esittelemään hänelle omia rakkaita ihmisiä, koti ja elämä ylipäätään täällä.
Moni asia on niin erilaista kuin Turkissa.
-Mia
Kommentit
Lähetä kommentti