Enkeli isä ja uni jota en koskaan unohda

Isäni kuoli yllättäin uuden vuoden aattona 1992 aivoverenvuotoon minun ollessani vain vajaan 4v. Äitini jäi yksin 5 lapsen kanssa.

Sinä talvena olin toivonut joululahjaksi suksia.

Pukki ei niitä kuitenkaan tuonut ja olin siitä hyvin surullinen. Iskä lupasi, että saisin vielä ne sukset.

Tuli uusi vuosi, eikä iskää enään ollutkaan. Muistan, sen päivän kuin eilisen, kun äiti sai puhelun iskän kuolemasta. Muistan nähneeni iskän nukkuvan naapurin sohvalla ja mietin miksi kaikki itkevät, ja miksi minä en saa mennä iskän luokse.

Silti en muista iskästä paljoakaan. Varmasti sen vuoksi, koska se on ollut niin kamala asia, että se shokki ja suru on pyyhkinyt muistoja pois.

Muistan kuitenkin sen illan kun iskä lähti kotoa ja toivotti meille hyvät yöt ja minä sanoin hänelle, että tule aikaisin kotiin. Muistan sen viimeisen hyvänyönsuukon ja halin.

Kun äiti oli kertonut meille iskän kuolemasta ja siitä, ettei iskä tulisi enään koskaan takaisin, niin menimme joka ilta terassille tai keittiön ikkunaan ja valitsimme kirkkaimman ja isoimma  tähden taivaalta. Meidän iskä oli siellä ja vilkutti meille hyvät yöt.

Iskän kuolemasta ei mennyt kuitenkaan kauaa kun heräsin tunteeseen, että iskä oli käynyt minun luona. Hän istui minun viereeni ja sanoi "Mene herättämään äiti ja menkää terassille. Siellä nojaa terassin kaidetta vasten sinulle sukset ja rattaissa on sinulle myös pieni lahja" Sitten iskä hävisi. Juoksin äidin luokse huutaen, että eihän iskä ole kuollut. Iskä oli just täällä ja sanoi, että on ostanut minulle sukset ja lahjan jotka on ulkona terassilla. Äiti yritti vakuutella minulle, että se oli vain uni eikä iskä tule enään takaisin. En antanut periksi ennenkuin äiti tuli kanssani terassille.. Ette usko, mutta terassin kaidetta vasten nojasi sukset, ja rattaissa oli pienen pieni paketti joka oli kääritty hopeiseen paperiin. Paketin sisällä oli hopeinen luistinkoru.

Me emme tänä päivänäkään tiedä mistä ne sukset ja lahja sinne on tullut. Kukaan sukulainen, eikä tuttu ole koskaan myöntänyt tuoneensa niitä. Miksi näin juuri sen unen silloin? Kävikö iskä oikeasti luonani? Sitä ei koskaan saada tietää, mutta uskon, että iskä halusi pitää lupauksensa ja täyttää minun suurimman toiveeni. <3

Tämä loppuvuosi on aina tunteikasta aikaa ja iskä on usein mielessä. Pian on taas iskän syntymäpäivä, sitten isänpäivä, joulu ja uusi vuosi. Hän kulkee aina sydämissämme.

-Mia