Meduusan isku

Moikka,
En tainnut mainita täällä asiaa, mutta kävimme viikon lomamatkalla Kreikassa. Nyt kerron vähän miten matka sujui ja mitä siellä teimme. Vaaroiltakaan ei vältytty. Fiiliksiä puran myöhemmin, tulee muuten liikaa matskua yhdelle kerralle.











Lähdimme siis keskiviikkona 24.7 Ateenan Porto Raftiin, tätini luokse majoittumaan. Asuinkerroksia taitaa olla neljä ja heillä on yksi, jo aikuinen lapsi joten tilaa on paljon.



Lentokoneeseen oli mulle ja tytöille varattu vierekkäiset paikat, miehen paikka oli monen rivin päässä (säästinpä siinäkin muutaman euron😁), 
mutta samalla rivillä olikin vapaa penkki joten hän siirtyi siihen istumaan.
Tai siis minä, hän istui minun paikallani tytöistä huolehtien❤️



Se oli Ryanairin lento, jolle ei kuulunut mitään extraa. Jos halusi jotain, se piti ostaa. Olin etukäteen tietoinen asiasta, mutten tajunnut ettei siellä tosiaan tarjoiltu MITÄÄN ilmaiseksi. Koska ruokaa piti saada, ostimme ns meal-deal-settejä. Siihen kuului juoma, pääruoka ja jälkkäri. Jotain omia eväitä olimme varanneet ja onneksi myös pari vesipulloa. Mulla oli tyhjä oma pullo jonka täytin Lappeenrannan kentällä lähtöselvityksen jälkeen.

Lento sujui mukavasti.
Koneessa meidän lisäksemme oli muutamia suomalaisia.

Olimme sopineet serkun kanssa, että menemme lentokentältä heille taksilla koska heidän isompi auto ei ollut käytössä saapumisajankohtanamme.
Löydettyämme sopivan taksin, varmistimme matkan hinnan. Hän sanoi 38e ja olimmekin kuulleet, että matka maksaa 25-30e. Joten tämä hinta passasi ihan hyvin. Hän laittoi naviin osoitteen ja lähti ajamaan. Usean turhan kilometrin jälkeen reitti ei näyttänyt vieläkään oikealta ja aloimme epäillä ettei hän tiedä minne ajaa. Sanoi vain, että tietää Porto Raftin, mutta osoite ei ole tuttu. Tiesimme olevamme lähellä ja mietimme, että jos näkisimme jotain tuttua, voisimme hypätä pois.
Siinä ajellessamme ympyrää, viestittelin serkkupojan kanssa joka kehoitti pyytämään kuskia ajamaan läheiselle Gegos-marketille, se hänen ainakin pitäisi tietää..tai navin vähintäänkin.
Kerroin kuskille, että ajaisi marketille koska olimme ajelleet sightseen-kierrosta kohta puolituntia.
Tulimme pikkukaduilta päätielle ja heti mieheni näki jotain tuttua. Pyysin pysähtymään ja jäimme siihen kadun varteen, Lidl: n kupeeseen odottamaan tädin miestä Jorgos´ta.
Olipa ajelu ja maksoimme myös ylihintaa. Noh.. siitä taas opimme, selvitä aina ennen lähtöä. Vaikka olimme kyselleet hintaa paikalliselta etukäteen, olisi pitänyt selata vielä muutama keskustelupalsta netistä.

Fiilis oli upea kun saavuimme perille. Täti odotti meitä ruoka valmiina. Illalla koko porukka oli kasassa ja söimme tädin valmistamaa pastitsiota

Kieltä oli vaikea saada taipumaan kreikaksi, kaikkeen meinasin vastata Turkin kielellä.
Seuraavana päivänä onneksi kielipää oli päivittynyt ja vietimme päivää kotona.

🍋Lapsen takana oleva puu on sitruunapuu🍋

Tädillä on miehensä kanssa oma yritys, he kunnostavat ja entisöivät huonekaluja. Taitavia muuten ovatkin! Täti on tehnyt ompelutyöt ja Jorgos kasaa huonekalut. Fyysistä hommaa ja sen näkee kunnossa. Edelleen työskentelevät vaikka eläkeikä on täyttynyt, mut ymmärtäähän sen.
Täti on vähentänyt töitä, mutta luonnollisesti kotona riittää paljon hommia.
Ikinä en ole nähnyt niin puhdasta kotia ja taloa. Pihat, kaikki ovat puhtaita ihan kaikesta.
Jorgos tulee joka päivä kahden maissa kotiin viettämään keskipäivän lepotauon, niin sanotun siestan. Hän syö ja nukkuu n. tunnin päiväunet. Työmaalle hän lähtee virkeänä puoli viiden maissa ja palaa kotiin illalla kahdeksan jälkeen. Monet putiikit ja kaupat ovat kiinni siestan ajan ja siihen kannattaakin varautua jos matkustaa paikoissa joissa ei ole massaturismia.
Perjantaina mekin tajusimme painaa päät tyynyihin kolmen jälkeen.


Porukat saapuvat niin myöhään illalla kotiin, ja sitten vasta syödään. Ei sitä jaksaisi niin hyvin ilman välilepoa.
Serkkumies Apostolis ja isänsä Jorgos eivät tee töitä viikonloppuisin, joten viikonloppu sujui mukavasti yhdessä aikaa viettäen.
Rantsuilimme perjantaina ja illalla kävimme rantakadun baarissa. Siellä yöelämä alkaa myöhemmin kuin täällä. Sillä aikaa täti vahti kotona lasten unta.
Lauantaina kävimme porukalla rannalla. Siellä olivat myös Jorgon sisko miehensä kanssa: Hei, tässä me..kauan kadoksissa olleet sukulaiset Suomesta😄


Tässä opetellaan ruusuja serveteistä🤣♥️

Lauantaisin on kuulemma souvlaki -päivä. Kävimme suositussa ravintolassa jossa olisi pitänyt olla pöytävaraus. Saimme pienen pöydän koska ravintola oli aivan täysi, mutta sopu sijaa antoi. Minähän olen eräänlainen kasvissyöjä. Käytän kananmunaa, maitotuotteita sekä lasten myötä olen alkanut syömään kalaa. Olin aivan varma, että mulle on ravintoloissa ihania kasvisruokia, mut eipä ollutkaan. Sama juttu kuin Turkissa. Lihaa arvostetaan niin paljon, etteivät ihmiset voi ymmärtää miksi joku ei sitä syö! 
Myöhemmin illalla Apostolis halusi viedä meidät taas baariin. En ollut paikkavalinnasta innoissani, eikä mieleni tee enää riekkua yömyöhään kylillä, mutta seuran takia päätin mennä.
Viikko on lyhyt aika, käytetään kaikki minuutit mitä meillä on.
Mieheni ei lähtenyt mukaan. Sain mennä yksin!


Musiikki soi tosi kovalla, jengi hengaili pitkin poikin ja joraili samalla. Kysyin jos voisimme vaihtaa rauhallisempaan paikkaan, mutta Apostolis sanoi, että kaikki paikat ovat täynnä. Kesäviikonloppuisin Porto Rafti täyttyy kreikkalaisista turisteista.

Sunnuntaina rannalle ja sieltä kotiin syömään, päikkäreille ja sitten veimme lapset maksulliseen puistoon jota olimme luvanneet jo monta päivää.




Apostolis on sinkkumies, joten hänellä on paljon menoja ystäviensä kanssa. Toki hän otti meidät mukaan joka paikkaan jos vain halusimme.
Kuten joka sunnuntai myös tällöin hän halusi mennä kuuntelemaan live-musiikkia bouzoukia-ravintolaan. Sanoin kuitenkin etten välitä moisesta, jo kaksi iltaa olemme istuneet kovassa metelissä. Halusin päästä juttelemaan koska asiaa oli paljon, mutta aikaa vähän.
Päätimme mennä Roulan ja Jorgon kanssa mezelle ja ouzolle.


Saimme seuraamme jälleen Jorgon siskot miehineen. Oli meillä mukavaa. Itse en ouzoa nauttinut, mutta oluen kyllä. Ravintolakulttuuri on muutenkin siellä aivan eri kuin täällä. Ravintolassa tai baarissa ollaan yömyöhään, mutta ajetaan sieltä kuitenkin itse pois sekä JOKA kerta tarjoilija tuo pöytään vesipullon. Se on minusta hirvittävän tärkeä seikka.

Olimme etukäteen suunnitelleet ties mitä reissuja Ateenan keskustaan, ostoksille, näkemään tuttavia, katselemaan paikkoja ja syömään. Päätimme kuitenkin olla menemättä. Yhdessä oleminen oli tärkeää ja siihen olisi mennyt kokonainen päivä. Kuumuudessa olisi ollut kurjaa lähteä roudaamaan lapsia keskustaan. Monta seikkaa huomioiden jätimme reissun väliin. Sovimme sitten, että maanantaina menisimme läheiselle factory outlet -ostarille.
Menimme aamupäivällä rannalle, kauemmas jossa ei ollut kuin muutama muu ihminen.


Leikimme lasten kanssa vedessä, kunnes pienempi tytöistä alkoi huutamaan, että piikki meni pakaraan. Isot kyyneleet valuivat silmistä, kivun näki silmistä. Katsoin paikkaa johon sattui, näkyi vain mustelma. Ihmettelimme mitä lapsi itkee, kunnes iholle alkoi muodostumaan nokkosen polttaman kaltainen kohouma. Siinä kohtaa tätini tajusi mistä on kyse. Itsekin ymmärsin, että jokin vedessä oli satuttanut. Ensimmäisenä tuli mieleen merisiili, koska niitä olimme nähneet paljon näillä rannoilla. Se on tosin helposti havaittavissa ja luultavasti siitä olisi jäänyt ihoon piikkejä. Hoksasimme sen olleen meduusa!
Menimme äkkiä kotiin ja tädilläni oli siellä ensiapuun jotain voidetta joka oli tarkoitettu meduusan polttamiin. Pahin paniikki oli ohi.


Jorgos toi apteekista syömään tullessaan lisää voidetta ja kysyi lähdemmekö heti lääkäriin. Ehkäpä sitten suomalaiseen tapaan, päätimme olla lähtemättä koska lapsi näytti olevan kunnossa.
Söimme, nukuimme päikkärit ja lähdimme sovitusti factoryyn ostoksille.
Paluumatkalla kuitenkin tajusimme, että polttama olisi hyvä näyttää lääkärille.
Kävimme ensin paikallisella terveysasemalla jossa lääkäri tsekkasi, että kaikki perustoiminnot olivat kunnossa ja sitten suositteli käyntiä lastenlääkärillä, joten lähdimme sairaalaan.
Porukkaa ei onneksi ollut paljon ja siellä, kuten Turkissakin täytyi pitää omasta vuorosta kiinni ja röyhkeästi mennä vaan lääkärin huoneeseen kertomaan oma tilanne. Lääkäri määräsi lapselle heti antihistamiinia ja pyysi meitä jäädä odottamaan vaikuttaako millään tavalla polttamaan.

Tunnin kuluttua polttokohdassa ei ollut muutosta. Se oli kova, kuuma, arka ja kosketus sattui. Lääkäri määräsi vahvaa antibioottia 10 päivän kuurin sekä seitsemän päivän kuurin vahvaa kortisonivoidetta. Lääkäri kertoi meduusan olevan ns. vaaraton. Mitään myrkkyjä siitä ei ole tullut. Iholla on infektio jonka meren bakteerit ovat aiheuttaneet.

Aloitimme kuurin heti ja lapsi onneksi voi hyvin ja oli rauhallinen sattuneen suhteen. Kehitimme sadun tapahtuneesta jossa kerroin meduusan olleen lapsi vielä. Ettei pahuuttansa lasta satuttanut, vaan tietämättömyyttään puolustautui. Lapsi hyväksyi sen selitykseksi eikä inhonnut tai pelännyt enää.

Tiistaina emme luonnollisesti menneet rannalle. Kävimme vielä muutamalla kaupalla koska isompi tyttö tarvitsi koulurepun. Mutta kaikki ns. perinteiset ostokset jäi tekemättä. Isompi lapsista toivoi kotiintuomisina paljettipaitaa ja sen hän sai. Muutamat t-paidat ostimme ja pari pikkupulloa ouzoa. Kentälläkään emme kerenneet ostoksille.
Ei oo muuten eka kerta kun ollaan portilla viimetingassa😆 ja tuskin viimeinenkään. Mä kyllä tykkään hengailla lentokentällä, että koskaan se kiire ei ole tarkoituksenmukaista😄

Serkku jätti salitreenit vuoksemme väliin tiistaina ja kävimmekin illansuussa kahvilla.

Monta päivää olimme puhuneet mennä kadaifi-jätskille ja tiistai ilta oli viimeinen mahdollisuus siihen. Apostolis ja Jorgos jäivät kotiin katsomaan jalkapalloa, loput lähdimme vielä jätskille.



Puhuimme tädin kanssa paljon. Hän kertoi elämästään, vanhemmistaan ja sisaruksistaan.
Sanoi, että minun ja hänen viimeinen kohtaaminen oli silloin kun minä olen ollut ihan pieni, 3-5 vuotias.
Ja nyt, yli 20 vuoden jälkeen olemme yhdessä jälleen❤️


Inhoan jäähyväisiä. Istuimme iltaa vielä hetkisen tyttöjen mentyä nukkumaan. Kaikki tiesimme väistämättömän. Halasimme pitkään ja kovaa. Lupasimme tavata pian.

Aamu oli aikainen, Jorgos vei meidät kentälle. Toisaan niin kuin sanottu, kiirus tuli portille. Kenttä on iso. Paluulento olikin sitten lähes buukattu täyteen, baba istui koko matkan omalla paikallaan edessä. Mutta ei meillä muikeilla mitään hätää ollut. Tytöt ovat fiksuja ja osaavat olla. Pienempikin palovammansa kanssa jaksoi vallan hienosti reippaan kolmen tunnin lennon❤️

Suomeen palattuamme otin yhteyttä vakuuutusyhtiöön ja kävimme vielä tarkistuttamassa pakaran sekä hakemassa lisää antibioottia.

Jostain syystä olimme Ateenasta saaneet puolet vähemmän kuin mitä tarvittiin.
Lääkäri sanoi paranemisen olevan hyvällä mallilla eikä jatkohoitoa luultavasti tarvita. Nyt ensimmäiset ruvet ovat irronneet ja paikka kutiaa. Uusia rupia muodostuu, se minusta kertoo paranemisesta.

Vaik loppupeleissä ikinä tällaiselta ei voi 100% välttyä, suosittelen tarkkaavaisuutta aina meressä ollessa. Rannalla näkyvä keltainen lippu voi tarkoittaa paljon muutakin kuin vain isompia aaltoja. Kannattaa aina tarkistaa miksi varoitus on annettu. Turvallisempaa on rannoilla joissa on muitakin ihmisiä ja matkakohteen paikalliset riskit on hyvä selvittää. Pakettimatkoilla matkaopas tietenkin auttaa ja kertoo, mutta reppureissaajan on hyvä itse selvittää. Vähätellä ei kannata, koska vaikka itse sattumus ei vaatisi antibioottia ja parantuisi nopeasti, vaikuttaa se silti mielentilaan ja lomailuun negatiivisesti.

Meillä arki koputteli ovelle kun koulutie alkoi isommalla eilen. Kai se mieli siitä taas asettuu aloilleen, Suomimoodiin syksyä kohden.

Kiitos kun luit. X O -Aino

Kommentit

Suositut tekstit