Kaksikielisyys
Meille oli alusta saakka selvää, että molemmat puhuu lapsille vain omaa äidinkieltään.
Esikoisemme kanssa kävi niin, että hän kyllä ymmärsi kaiken, mutta 3v saakka vastasi lähes aina suomeksi.
Mieheni meinasi turhautua ja usein minulle sanoikin että ei H varmaan opi turkkia ollenkaan.
Suomea kun puhui hyvin sujuvasti jo 1.5vuotiaana. Kannustin vain jatkamaan samanlailla kun tähän saakka. Se kannatti.
Olimme matkalla Turkkiin H ollessa 3vuotta. Kun olimme Istanbulissa vaihtamassa konetta, tapahtui jotain mitä kumpikaan ei osannut odottaa. Kuin radiokanava olisi käännetty ja H alkoi puhua baballe turkiksi. Hetken katsoimme toisiamme että WHAAAT? Mitä just tapahtui?
Se oli niin ihana fiilis. Reilu kuukauden kielikylpy tuli juuri oikeaan saumaan silloin. Hän oli otollisimmassa iässä juuri silloin. Siitä asti onkin ollut ihanaa seurata hänen touhuja serkkujen ja muiden sukulaisten kanssa.
Ja kuinka tärkeitä ääniviestit sukulaisten kanssa on.
Olen niin onnellinen siitä, että hänen ja toivottavasti ei myöskään E tarvitse koskaan kokea sitä turhautumista mitä itse toisinaan koen kun en saa sanottua kaikkea sitä mitä haluaisin. Itse ymmärrän turkkia jo aika hyvin, mutta olen liian arka yrittämään puhua sitä.
Meillä E 2v ymmärtää myös turkkia, mutta hakee vielä suomenkin sanoja joten nähtäväksi jää kuinka hyvin hän kielen oppii. Uskon, että yhtä hyvin kuin isoveljensäkkin.
Älkää siis koskaan luovuttako, lapsi kyllä oppii kun annetaan aikaa. Uskon, että moni vanhempi on kokenut sen saman turhautumisen kun odottaa vain, että lapsi alkaisi puhumaan sitä perheen toistakin kieltä.
Kun aika on oikea ja molemmat vain jatkaa omalla kielellään niin lapsi kyllä oppii sen. Elämän suuria rikkauksia.
-Mia
Esikoisemme kanssa kävi niin, että hän kyllä ymmärsi kaiken, mutta 3v saakka vastasi lähes aina suomeksi.
Mieheni meinasi turhautua ja usein minulle sanoikin että ei H varmaan opi turkkia ollenkaan.
Suomea kun puhui hyvin sujuvasti jo 1.5vuotiaana. Kannustin vain jatkamaan samanlailla kun tähän saakka. Se kannatti.
Olimme matkalla Turkkiin H ollessa 3vuotta. Kun olimme Istanbulissa vaihtamassa konetta, tapahtui jotain mitä kumpikaan ei osannut odottaa. Kuin radiokanava olisi käännetty ja H alkoi puhua baballe turkiksi. Hetken katsoimme toisiamme että WHAAAT? Mitä just tapahtui?
Se oli niin ihana fiilis. Reilu kuukauden kielikylpy tuli juuri oikeaan saumaan silloin. Hän oli otollisimmassa iässä juuri silloin. Siitä asti onkin ollut ihanaa seurata hänen touhuja serkkujen ja muiden sukulaisten kanssa.
Ja kuinka tärkeitä ääniviestit sukulaisten kanssa on.
Olen niin onnellinen siitä, että hänen ja toivottavasti ei myöskään E tarvitse koskaan kokea sitä turhautumista mitä itse toisinaan koen kun en saa sanottua kaikkea sitä mitä haluaisin. Itse ymmärrän turkkia jo aika hyvin, mutta olen liian arka yrittämään puhua sitä.
Meillä E 2v ymmärtää myös turkkia, mutta hakee vielä suomenkin sanoja joten nähtäväksi jää kuinka hyvin hän kielen oppii. Uskon, että yhtä hyvin kuin isoveljensäkkin.
Älkää siis koskaan luovuttako, lapsi kyllä oppii kun annetaan aikaa. Uskon, että moni vanhempi on kokenut sen saman turhautumisen kun odottaa vain, että lapsi alkaisi puhumaan sitä perheen toistakin kieltä.
Kun aika on oikea ja molemmat vain jatkaa omalla kielellään niin lapsi kyllä oppii sen. Elämän suuria rikkauksia.
-Mia
Meidän tyttö on nyt 1,5v ja osaa sanoa sekä suomeksi että kurdiksi sanoja. Suomea todennäköisesti osaa enemmän, koska luen paljon kirjoja hänelle. Kuitenkin nyt viime viikkoina on alkanut enemmän käyttää myös kurdia. Hän tietysti valitsee sen helpomman sanan kummastakin kielestä :D
VastaaPoistaMutta saa nähdä kuinka tämä tästä etenee. Baba on silti huolissaan mahtaako kunnolla oppia kurdia.
Puhutteko muuten keskenään suomea vai englantia? Minä puhun miehelleni suomea (tarvittaessa englantia), mutta mieheni puhuu lähinnä englantia, vaikka suomeakin osaa.
Heippa. Kiitos kommentista :)
PoistaMe puhutaan mieheni kanssa keskenään suomea ja molemmat lapsille sitten tosiaan vain omaa äidinkieltämme.
Kannusta vain miestäsi jatkamaan kurdinkieltä. Lapsi oppii takuulla. :)
Meillä tulee kausia kun meidän esikoinen ei suostu puhumaan turkkia, esim mies ollut pitkän putken töissä tai jos on suuttunut baballe.. Osoittaa mieltään ja vastaa kaikkeen suomeksi. Nyt huomaan taas saman kun baba turkissa lomalla niin ei haluaisi puhua turkkia ollenkaan, mutta sinnikkäästi vaan kun molemmat puhuu omia kieliään niin hyvä tulee. Mä uskon siihen että lapset kyllä oppii. Siinä vaan täytyy olla selkeä linja molemmilla. Lipsua ei saa.. Se menee muuten helposti siihen suuntaan että lopulta mennään helpoimman kautta ja kaikki puhuu suomea. Tämä vain minun mielipide. :)
-Mia
Joo kyllä mä uskon että oppii mutta mies epäilee :D
PoistaHyvä se on oppia molemmat, koska miehen puolella on kuitenkin iso suku.
Entä mitäs sanot lapselle jos puhuu turkkia sinulle? Pyydätkö sanomaan saman suomeksi vai vastaatko vaan suomeksi?
Meillä poitsu on aina puhunut minulle vain suomea ja baballe turkkia. Se tulee niin automaattisesti. Yritin oikein miettiä, enkä muista että olisi koskaan sanonut minulle mitään turkiksi. Ja mieheni tekee niin että jos lapset sanoo jotakin suomeksi niin vastaa aina turkiksi takaisin. Usein reissuilla menee myös niin, että poika puhuu sukulaisten kanssa sujuvasti turkkia, ja jos joku kysyy minulta jotain mitä en ymmärrä tai pyydän poikaamme kääntään asian minulle tai vastaavasti jos minä haluaisin sanoa jotain jollekkin hän sanoo aina että en tiedä, en osaa. :D eli ei halua edes puhua minun kanssa turkkia.
PoistaJos hän alkaisi puhumaan minulle turkkia vastaisin kyllä varmaan suomeksi takaisin.
-Mia