Ilmaista terapiaa, kiitos!

Rakastan tätä kirjoittamista. 
Vaik välillä tuntuu, että pää lyö tyhjää.

Voisko sanoa, että tulee pieni luomisen tuska. 
Toisaalta, tuskaa aiheuttaa sekin, että välillä asiaa olis kovastikin, mut aika tai rivit eivät riitä kertomiseen. 

Tekstin miettiminen ja sen kirjoittaminen on palkitsevaa ja terapeuttista. Tykkään pohtia asioita.
Palkitsevaa koska siinä saa niin paljon itse käytyä juttuja läpi. 
Edellinen tekstikin sen teki. 
Alunperin teksti oli aloitettu vihaisena. Turhauduin taas niihin kinesteettisiin vaatimuksiin joita mulle esitettiin (linkitän tähän ko. tekstin).
Kuinka kävikään, siinä tekstiä luodessani sain asian ratkaistua. 
Muistin ja ymmärsin taas mistä tässä elämässä on kyse. 
Saan paljon, miks en voisi myös antaa.
Tunsin rakkauteni ja kiitollisuuteni puolisoani kohtaan uudelleen. 
Siinäpä oli ilmainen terapiasessio mulle, kiitos.
Joskus ei myöskään viitsi sanoa mitä muista ihmisistä ajattelee. 
Eikä oikeastaan tarvitsekaan. Niitä ajatuksia voi sitten hienosti pohtia ja purkaa näissä blogiteksteissä.

Olen siis tosi kiitollinen ja onnellinen, kun saan kirjoittaa teille. 
Te viitsitte lukea. 
Se on hyvin kannustavaa, kun voi seurata tilastoja ja todeta, et kyllä jengi oikeesti lukee. Siitä saa hurjan määrän energiaa. 

Meidän uudet käyntikortit♥️

Törmäsin vähän aikaa sitten tällaiseen asiaan, että onko korkealle koulutetun maahanmuuttajan helpompaa oleskella maassamme? Tarkoitan sitä, että kokeeko hän vähemmän (tai ei ollenkaan) rasismia kuin joku joka ei omaa maisterin papereita?
Mentäiskö vähän itseemme tässä asiassa ja rehellisesti mietittäis että, tunnistammeko tällaisia piirteitä itsessämme. 
Mun täytyi tätä asiaa tosissaan miettiä. Meinasin lähteä tuon kaltaiselle ajattelulinjalle (ihonväriin, tai muihinkaan vastaaviin seikkoihin katsomatta, yleistin kaikki ihmiset), kunnes hyvin äkkiä sain järkeistettyä asian itselleni ja oli todettava, että kyllä, kaikki me ollaan samanarvoisia!! Joukossamme ei ole ihmisroskia (tässä viittaan taannoin sattuneeseen noloon kommenttiin jonka Keskustan Riikka Moilanen möläytti).
Että tässäkin vaiheessa sitä vielä pitää itseään muistuttaa näin yksinkertaisella asialla.


Toinen asia mikä mietityttää, on tämä. Tuossa on linkitettynä Ylen toimittajan kirjoitus "maahanmuuttaja ei ole sinun pehmolelusi". Teksti on mielestäni hyvä ja siinä sai taas miettiä omaa käyttäytymistä. 
Surulliseksi minut teki se, kun toimittaja vertasi Briteissä asuvia maahanmuuttajia Suomessa asuviin. Brittiläiset maahanmuuttajat ovat tavallisia brittiläisiä, mutta suomessa se ei menekään näin.
Tässä tulee suora lainaus tekstistä:
"He puhuvat itsestään mamuina, uussuomalaisina – vitsailevat omalla taustallaan ja omilla juurillaan, vaikka olisivat asuneet Suomessa yli puolet elämästään. Brittiystäväni taas eivät juuri edes puhu taustastaan: he ovat brittejä ja sillä selvä, heillä on brittiläinen identiteetti."
Ja mä kyllä tunnistan tämän täysin. Mitä varten tilanne on meillä tämä. Vedänkö tästä herneen nenuun ja sanon, että ei sit, jos ei kelpaa! Vai menenkö vaihteeksi itseeni ja mietin, että missä vika.
Suosittelen kaikkien luettavaksi kyseisen jutun, hyviä ajatuksia.

Noniin, näitä sitten jäämme pohtimaan ;)
xoxo -Aino