Turkkilainen narsisti

Tässä kuluneen vuoden aikana olen nähnyt ikäviä asioita.
Saanut todistaa ihmisen typeryyttä. Sitä miten joku tekee kaikkensa jotta toisella olisi paha olla. Käytetään hyväksi ja yritetään saada ansaan.
Päätin kirjoittaa kokemuksista joita olen saanut katsoessani turkkilaisia miehiä.

Toivon, ettei tekstini loukkaa ketään ja haluan korostaa, että teksti on kirjoitettu minun näkökulmastani. Voisin luultavasti yleistää asiani kaikkiin kansoihin ja sukupuoliin, mutta tässä kohtaa minulla on kokemus ainoastaan turkkilaisista miehistä.

Mia kysyi tekstin luonnosteluvaiheessa, että kenestä mä oikein kirjoitan. Kuka mun inspiraation lähde on? Ei kukaan ja moni.
Tekstiin on tuotu kaikki piirteet liioittelematta, joita turkkilaisesta voi löytyä.
Onneksi kuitenkaan tällaista henkilöä josta löytyy nämä kaikki, en ole vielä tavannut, tosin lähellä on käyty😅

Lokeroin turkkilaiset miehet kärjistetysti kahteen laatikkoon. He ovat perheellisiä miehiä tai perheenmiehiä.

Joissakin Turkkilaisissa perheissä arvot ovat toisenlaiset kuin meillä Suomessa.

Sukulaiset pitävät tiukasti yhtä.
Siellä rakastetaan lähimmäistä lujaa ja ollaan valmiita luopumaan omasta tarpeen tullen.
Jos joku loukkaa, se menee tunteisiin pahasti koska rakkaus on syvää.
Riidat on helppo sopia välien ollessa niin läheiset.
Enot ja sedät ovat tärkeitä.
Monille miehille serkkumiehet ovat parhaita ystäviä. Ei niitä salaisuuksia lähdetä selvittämään ihan kenelle tahansa, hyvä pitää jutut suvussa😉
Serkkunaisia sen sijaan kohdellaan kuin pikkusiskoja tai vaimoja enkä tarkoita positiivisella tavalla.

Kun sukuun tulee uusi miniä voisi olettaa, että hän tutustuu miehen ystäviin jonka myötä pääsee juttuihin mukaan, mutta se ei aina ole itsestään selvää.
Hieno esimerkki tästä on se, että kun vaimo vaikkapa kysyy mieheltä mitä tehdä yhteisenä vapaapäivänä, perheellinen mies vastaa: "sä oot mun vaimo, ei meidän kuulu viettää vapaa-aikaa yhdessä".

Mies kun raskaan työrupeaman jälkeen on vapaapäivällä, hän useimmiten valvoo pitkin yötä, nukkuu puolelle päivää ja herättyään lähtee kavereiden kanssa kylille.
Ehkä aamiaiselle jonnekin ja siitä pelaamaan korttia tai muuta paikalliseen kıraathane'en (teetupa).
Naisilla sinne ei ole asiaa.
Hän palaa kotiin illan tullen, valmiiseen ruokapöytään käytyään ensin paikallisen ilolinnun palveluksissa.
Vielä myöhään illalla saattaa tulla muutama miehen kaveri juomaan pannullisen cay´ta (teetä).

Koko päivän vaimo on huolehtinut lapset ja kodin.
Vaimo valmistaa miehelle kaiken valmiiksi. Ei tule kysymykseenkään, että mies tekisi kotitöitä IKINÄ.
Useimmiten vaimo ei onneksi ole yksin. Hänellä on apunaan oma äiti tai monesti anoppi. Sekä suvun muut naiset jos mahdollista.
Naiset pitävät voimakkaasti yhtä.
Turkkilainen nainen on vahva ja sillä on ääni, mutta monet heistä on kasvatettu olemaan miehen edessä äänettömiä.

Miestä tulee kunnioittaa.
Häntä ei saa rasittaa koska tekee pitkää päivää töissä, raataa ja tuo leivän pöytään -sanotaan.

Poikalapsi on alusta saakka kasvatettu niin, että äiti hoitaa kaiken. Nuoria miehiä läpsitään sormille jos yrittävät tehdä kotitöitä. Sitten kun nämä kasvavat, äidit mokomat surevat kun poika ei tee mitään. Äiti on heidän elämänsä tärkein ihminen. Monesti äidille hankitaan ulkopuolinen auttamaan, joku nuori nainen suvusta jos taloudessa ei ole siskoa tai vaimoa, koska itsehän ei käsiänsä kotihommiin sotke!

Tämä mies katsoo vaimoaan.
Hän näkee hiljaisen, hymyilevän naisen joka tekee kaikkensa, että miehellä on kaikkea.
Joskus hellyyden hetkellä mies kysyy, onko vaimolla kaikki hyvin. Nainen hymyilee ja sanoo, että kaikki on hyvin.

Kuka hänestä oikeasti huolehtii?
Mies ei ymmärrä, ettei pelkkä rahan tuominen talouteen riitä. Jos vaimo sanoisi miehelle olevansa onneton, mies suuttuisi ja sanoisi tämän olevan huono nainen. Jos hän voisi olla niin itsenäinen ja rohkea, että uhkaisi erota, mies haukkuisi huoraksi.
Ihmettelet ehkä miksi sanon, että nainen tarvitsee kenenkään huolehtimista, mutta tämä ajatusmalli on monen mielessä. Naista pidetään kykenemättömänä elämään yksin ja lähtökohta on se, että jokainen nainen tarvitsee miehen hänestä huolehtimaan (ai että!!😒).
Kuka hänestä oikeasti huolehtii, on tietenkin hän itse.

Eihän ihminen itselleen mitään voi.
Hän on kasvanut vanhojen tapojen mukaan narsistiseksi sovinistiksi. Kuitenkin aikuistuessaan ja naimisiin mentyään ihmisen tulisi ymmärtää mikä elämässä on tärkeintä.
- Oma perhe ja heidän hyvinvointi.

Törmättyäni tällaisiin yksilöihin, on pakko myöntää, että kunnioitukseni sellaista ihmistä kohtaan ei ole juuri minkäänlaista. Ihan sama minkä ikäinen hän on.


Näin asiat joissain perheissä on.

Perheenmiehet ovat sitten toisenlaisia. Miehiä jotka oikeasti ovat. Niitä jotka hoitavat kotia, lapsia ja vaimoja. Äitejään ja anoppejaan rakkaudella auttaen.
Mun mies on perheenmies. En toisenlaista olisi ottanutkaan♥️

Kuva otettu heinäkuussa Aulangolla

by:https://www.katjamaarit.com/ 

Pahoitteluni siitä, että uuden tekstin tuottamisessa meni niin kauan. Ajatuksissani on ollut jokin totaalinen black out. Kaikki paasaaminen on kadoksissa. Trumppikin se siellä Jenkkilässä hölmöilee, mutta sekään ei saanut aikaan sen suurempaa luomisen intoa.
Koulun alkamisen myötä aikani on rajallisempaa ja ajatusenergiat ovat suuntautuneet lapsiin enemmän kuin aiemmin, mutta eiköhän se rytmi kirjoittamiseen taas löydy.
Ensi lauantaina suuntaamme lasten kanssa Kouvolaan, koulut ovat syyslomalla.
Silloin en kirjoita, mutta palaan asiaan viimeistään viikolla 43.

Rauhaa sun viikkoon ja moikataan kun tavataan 😘
- Aino