Lahjaton joulu

Moi,
Ja hyvää alkanutta uutta vuotta. Meni yli kuukausi uuden tekstin aikaansaamiseen, pahoittelut. Ei ollut tarkoitus.

Instagramin puolella lupasin ennen joulua, että kirjoitan koosteen meidän joulusta. Edellinen teksti herätti tunteita sekä keskustelua kun kerroin etten aio lahjoa ketään, en edes lapsia.

Oli puhe siis siitä, ettei pukki tuo lahjoja jouluna koska olen kyllästynyt maniaan ja kaupallisuuteen mitä joulu aiheuttaa ja mikä sen ympärillä pyörii.

Aikaa ennen aattoa juttelimme monta kertaa lasten kanssa joulusta. Mietimme mitä kivoja pelejä pelaisimme tai mitä hyvää joulupöydässä olisi tarjolla.
Kuitenkin joka keskustelussa isompi lapsista palasi lahjoihin. Jäin miettimään, oliko päätökseni sittenkin liikaa. Laittaisinko pakettiin jotain mikä olisi tarpeellista, mutta kivaa ja ekologista.

Äidillänikin oli mielessä antaa lapsille pienet lahjat. Ihan hyvä idea pistää pakettiin kaapissa jo hetken odottaneet lomareissun tuliaiset, tussit ja puuhakirjat.
Lapset olivat aiemmin ihastuneet pyyhkeisiin työpaikallani.
Onnekseni samaa pyyhettä oli laitettu hävikkiin josta ne oli mahdollista lunastaa edullisesti.

Aattona töissä asiaa pähkäiltyäni päätin kääriä ne paperiin, näin ollen paketissa olisi jotain kivaa ja tarpeellista. Ekologisuuskin täyttyi sillä, että olivat hävikkiä.



Olimme Kouvolassa kolmen jälkeen aatto-iltapäivänä. Kamalan nälkäisinä aloimme heti valmistelemaan ruoat pöytään ja sen antimet maistuivat kaikille❤
Paikalla olivat mummo, pappa, veljeni ja me.



Ruokailun jälkeen kaivoimme pelit esiin. Oli Afrikan tähti, muistipelejä, Uno-kortit ja perhe-alias. Emme ole aiemmin pelailleet, sen takia pelivarasto on aika pieni.
Perhe-alias valikoitui peliksi.


Siinä ei ole joukkueita vaan jokainen pelaa omaa peliä ja selittäjä on se, jonka kohdalle nuoli pysähtyy.
Selittäjä voi valita villinkortin jonka vuoksi joutuu tekemään jotain hassua selittäessään. Mummo kiljui kuin Tarzan, Niko-eno selitti kortteja kimeällä äänellä ja pappa selitti niin että kaikki R-kirjaimet muuttuivat L-kirjaimiksi ja kaikkia en muistakaan.
Nauroimme vedet silmissä.
Myös lapset osallistuivat peliin. Isompi pelasi itsenäisesti, onhan hän taitava lukija ja hyvä arvaamaan. Pienempää aikuinen auttoi lukemisessa.
Noin puolivälissä peliä annoimme lapsille ne parit lahjat jotka olivat kuusen alla koska pienemmän aika alkoi käymään pitkäksi. Heiluminen ja innostus kesti hetkisen pakettien äärellä ja pienempi lähtikin heti täyttämään puuhakirjaa. Pomppi pelin ja kirjan välillä. Missään vaiheessa kukaan ei sanonut "hööö… näin vähän lahjoja" tai ollut jotenkin pettynyt.


Peli kun saatiin kasin maissa päätökseen, keitettiin lapsille iltapuurot ja siitä nukkumaan. Aikuiset vähän saunoivat ja istuivat iltaa.

Ilta tosiaan vierähti siivillä enkä ollenkaan nähnyt syytä, miksi lahjoja olisi pitänyt olla enempää.

Edellisen teksin julkaistuani yllätyin palautteesta.
Sain vastaan enemmän negatiivisia kommentteja kuin kannustavia ja positiivisia. Olen edelleen siitä yllättynyt koska joulumme todisti pointtini siinä, ettei ne lahjat ole mikään välttämättömyys.

Tahtoisin tietää millä perusteella ihmiset ostavat ja kuluttavat kun kaikki me tiedämme mihin tämä kulutus ihmiset ajaa. Jo näkymä ikkunasta pitäisi olla riittävä syy kulutuksen vähentämiseen.
Ja tämän kaiken päälle haluamme opettaa samaa mallia lapsillemme.
Miettiikö ihminen sitä, että monet vetävät luottokortit tappiin pystyäkseen hankkimaan trendikkäät lahjat lapsille.
En sano että lapset eivät tarvitse kivoja leluja tai lahjoja, mutta voisiko niitä antaa esim pitkin vuotta, etsiä käytettynä tai tehdä itse? Ja antaa niitä sitten erilaisista saavutuksista, vaikka hyvästä kouluarvosanasta ja synttärilahjaksi. Silloin luottokorttilaskukaan ei vaivaisi.

Kerrankin voin sanoa, että sujui kuin Strömsössä, meidän jouluaatto nimittäin. Samalla menolla aion jatkaa ja olen varma, että saamme monet ihanat, lämpöset ja mukavat muistot muisteltaviksi. Meitä on pieni porukka, ollut aina. Sen vuoksi joulunaika ja yhdessä oleminen on mulle tärkeää.


Pelattiin peliä melkein kolme tuntia ja velimieskin ihmetteli miten aika, ne seitsemän tuntia jotka hän äidillä vietti, meni hujauksessa.
Aikuiset ja lapset saman tekemisen äärellä ja mikä tärkeintä, kaikilla hymy kasvoilla.

Kiitos kun luit! Toivotaan nyt, että lunta tulisi edes hetkeksi jotta kaikki päästäis pulkkamäkeen.

Rauhallista tammikuun loppua, xoxo Aino

Kommentit

Suositut tekstit