Yhteinen aikamme päättyi liian aikaisin
Moi.
Ystäväni kysyi voisinko kirjoittaa isänpäivän fiiliksistä uudestaan nyt kun olen päässyt lähemmäs isääni/ Kreikan juuria.
Tosi hyvä huomio, en ollut ajatellut koko asiaa.
Lueskelin tuota vuoden takaista tekstiä ja näköjään on ollut pikkuinen ahdistus päällä 😄
Ihan kiva oli avata vanha juttu ja muistella niitä tunteita. Ne olivat yksinäisyyttä ja alakuloa. Varmasti valon puutteella on ollut iso osuus asiassa.
Tämän kuluneen vuoden aikana on tapahtunut jotain. Pyhät eivät olekaan tuntuneet ikäviltä.
Vuosi sitten olin sitä mieltä, että kaikki pyhät voisi jättää ja ihmiset viettäisivät juhlia/pyhiä heille sopivina hetkinä.
Nyt tämä ei kuulosta kovin järkevältä.
Kirjoitin myös, että ihmiset voisivat yhdistää voimansa ja viettää pyhäpäiviä yhdessä. Tämä asia on minusta edelleenkin totta.
Halloweenkaan ei ahdistanut eikä sitä koitettu hössöttää liikaa.
Parilla eurolla tuunasin lapsille asut kouluun ja päiväkotiin eikä päivää vietetty muulla tavalla. Olin tyytyväinen.
No sitten tuli isänpäivä.
Isänpäivän aattona, lauantaina mies tuli töistä vähän aikaisemmin kera kakun ja herkuteltiinkin sitä jo iltapalalla.
Juhlapäivän aamuna baba sai osan lahjoista ja ison kasan suukkoja ja halauksia.
Iloitsin lasten ja miehen puolesta katsellessani heidän onnea ja rakkautta.
Lapset eivät yllättyneet siitä, että baba lähti töihin. Meidän päivä meni viimeistellessä lahjaa, ja lapset saivat illalla odottaa, että baba tulee kotiin ja lahjoa lisää.
Päällimmäinen tunne isänpäivästä on onni.
Olen onnellinen, että lapsillani on välittävä ja rakastava isä, joka tekee kaikkensa lastensa eteen.
Olen onnellinen, että minulla on muistoissani isä joka oli hyvä mulle ja veljelleni.
Tiedän, että isäni rakasti meitä ja olisi tehnyt mitä tahansa eteemme. Tiedän sen siitä koska tätimme rakastaa meitä kovasti.
Olen oppinut paljon asioita ajasta kun isäni oli saanut tietää kuolevansa.
Olen sydän rikki ja minulla on kova ikävä, mutta iloinen ja kiitollinen, että olen saanut näinkin paljon vastauksia koskien häntä, juuriani sekä itseäni.
Enää tunne ei ole epäreiluutta siitä, että toiset voivat viettää isänpäivää isiensä kanssa. Asia ei vaan ole tuttu, koska en ikinä ehtinyt tehdä niin.
Huomaan antavani nyt kaikkeni miehelleni lasten kautta.
Mulla on monia ideoita tulevien isänpäivien varalle, ideoita joita koskaan ennen en ole voinut toteuttaa. Enkä tarkoita ainoastaan materialistisia asioita.
Joskus saatan ahdistaa miestä kun paasaan terveellisten elämäntapojen puolesta, mutta haluan että baba ja tytöt voivat nauttia toistensa seurasta mahdollisimman kauan💕
Joulunpyhät menevät ilmeisesti töiden parissa Hämeenlinnassa, mutta pääsiäisenä jolloin pyhät ovat pitkät ja mies töissä, voisimme tavata Sun kanssa, kokata ja syödä pääsiäisruoat keskenämme. Pääsiäinen nimittäin edelleen vähän ahdistaa, koska siinä on niin monta päivää.
Mukavaa viikoloppua, kiitos kun luit. Mia kirjoittelee sit seuraavaksi 😊
Xoxo -Aino
Laitan tähän tiedot miten paita on tehty:
Tarvitset:
- blanco paita (esim hm)
- tekstiiliväriä
- tekstiilitussit
- neulan ja lankaa
- joku kiva kangas, denim tms.
Pesin paidan puhtaaksi tehdaspölyistä ja silitin sen.
Tekstiiliväriä roiskin ensin selkään, annoin kuivua ja silitin leivinpaperin läpi.
Sama juttu etupuolelle.
Sitten piirtelimme, leikkelimme ja minä ompelin. Jokainen meistä teki oman jäljen paitaan.
Ystäväni kysyi voisinko kirjoittaa isänpäivän fiiliksistä uudestaan nyt kun olen päässyt lähemmäs isääni/ Kreikan juuria.
Tosi hyvä huomio, en ollut ajatellut koko asiaa.
Lueskelin tuota vuoden takaista tekstiä ja näköjään on ollut pikkuinen ahdistus päällä 😄
Ihan kiva oli avata vanha juttu ja muistella niitä tunteita. Ne olivat yksinäisyyttä ja alakuloa. Varmasti valon puutteella on ollut iso osuus asiassa.
Tämän kuluneen vuoden aikana on tapahtunut jotain. Pyhät eivät olekaan tuntuneet ikäviltä.
Vuosi sitten olin sitä mieltä, että kaikki pyhät voisi jättää ja ihmiset viettäisivät juhlia/pyhiä heille sopivina hetkinä.
Nyt tämä ei kuulosta kovin järkevältä.
Kirjoitin myös, että ihmiset voisivat yhdistää voimansa ja viettää pyhäpäiviä yhdessä. Tämä asia on minusta edelleenkin totta.
Halloweenkaan ei ahdistanut eikä sitä koitettu hössöttää liikaa.
Parilla eurolla tuunasin lapsille asut kouluun ja päiväkotiin eikä päivää vietetty muulla tavalla. Olin tyytyväinen.
Isänpäivän aattona, lauantaina mies tuli töistä vähän aikaisemmin kera kakun ja herkuteltiinkin sitä jo iltapalalla.
Juhlapäivän aamuna baba sai osan lahjoista ja ison kasan suukkoja ja halauksia.
Iloitsin lasten ja miehen puolesta katsellessani heidän onnea ja rakkautta.
Lapset eivät yllättyneet siitä, että baba lähti töihin. Meidän päivä meni viimeistellessä lahjaa, ja lapset saivat illalla odottaa, että baba tulee kotiin ja lahjoa lisää.
Päällimmäinen tunne isänpäivästä on onni.
Olen onnellinen, että lapsillani on välittävä ja rakastava isä, joka tekee kaikkensa lastensa eteen.
Olen onnellinen, että minulla on muistoissani isä joka oli hyvä mulle ja veljelleni.
Tiedän, että isäni rakasti meitä ja olisi tehnyt mitä tahansa eteemme. Tiedän sen siitä koska tätimme rakastaa meitä kovasti.
Olen oppinut paljon asioita ajasta kun isäni oli saanut tietää kuolevansa.
Olen sydän rikki ja minulla on kova ikävä, mutta iloinen ja kiitollinen, että olen saanut näinkin paljon vastauksia koskien häntä, juuriani sekä itseäni.
Enää tunne ei ole epäreiluutta siitä, että toiset voivat viettää isänpäivää isiensä kanssa. Asia ei vaan ole tuttu, koska en ikinä ehtinyt tehdä niin.
Huomaan antavani nyt kaikkeni miehelleni lasten kautta.
Mulla on monia ideoita tulevien isänpäivien varalle, ideoita joita koskaan ennen en ole voinut toteuttaa. Enkä tarkoita ainoastaan materialistisia asioita.
Joskus saatan ahdistaa miestä kun paasaan terveellisten elämäntapojen puolesta, mutta haluan että baba ja tytöt voivat nauttia toistensa seurasta mahdollisimman kauan💕
Joulunpyhät menevät ilmeisesti töiden parissa Hämeenlinnassa, mutta pääsiäisenä jolloin pyhät ovat pitkät ja mies töissä, voisimme tavata Sun kanssa, kokata ja syödä pääsiäisruoat keskenämme. Pääsiäinen nimittäin edelleen vähän ahdistaa, koska siinä on niin monta päivää.
Mukavaa viikoloppua, kiitos kun luit. Mia kirjoittelee sit seuraavaksi 😊
Xoxo -Aino
Laitan tähän tiedot miten paita on tehty:
Tarvitset:
- blanco paita (esim hm)
- tekstiiliväriä
- tekstiilitussit
- neulan ja lankaa
- joku kiva kangas, denim tms.
Pesin paidan puhtaaksi tehdaspölyistä ja silitin sen.
Tekstiiliväriä roiskin ensin selkään, annoin kuivua ja silitin leivinpaperin läpi.
Sama juttu etupuolelle.
Sitten piirtelimme, leikkelimme ja minä ompelin. Jokainen meistä teki oman jäljen paitaan.
BOSS BABA  Lapsemme |
Tussit ostin Prismasta viimevuonna ja soveltuvat oikein mainiosti myös vaatteiden nimeämiseen. Maksoivat about 5e.
Tekstiiliväri maksoi 5,90e ja kirjaimet alle 3e. Vein Hennesiin tekstiilipussin kierrätettäväksi ja siitä saadulla alekupongilla ostin paidan. Pienellä rahalla ikimuistoinen lahja. Kuva ei muuten anna oikeutta paidalle 😉 |
Kommentit
Lähetä kommentti