Kauhukohtaukset
Huhhu. Onpahan pitkä aika siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut.
Aika kuluu niin nopeasti, etten ole edes tajunnut miten pitkä aika viime kirjoituksestani on.
Suuret pahoittelut hiljaiselostani.
Kirjoittelinkin jo aikaisemmin meidän esikoisen koulun alusta joka ei ole ollut helppo.
Hiljalleen kouluun jääminen on alkanut sujumaan.
Hän on jopa kävellyt pieniä matkoja jo yksin kouluun.
Enään ei jännitä mitkään tunnit erityisesti eikä enään iltaisin murehdi montako tuntia seuraavana päivänä on koulua.
Kavereita on löytynyt myös.
Hän leikkii välillä tyttöjen ja välillä poikien kanssa.
Kaikki siis sujuu nyt paljon paremmin.
Mutta...
Meillä alkoi yölliset kauhukohtaukset.
Ensin pelästyin ihan kauheesti, että mitä tämä nyt on.
Miksi lapseni, joka on jo pitkään nukkunut yöt hyvin "herää" itkemään ja huutamaan minua luokseen n.1,5-2h siitä, kun on nukahtanut.
Etsin ensin tietoa googlesta.
Siellä neuvottiin ottamaan yhteyttä heti lääkäriin, jos tämän ikäinen (pian 7v) lapsi alkaa yhtäkkiä heräilemään öisin tai saamaan kauhukohtauksia.
Kerroin tästä ystävälleni, joka työskentelee lasten parissa ja hänellä on hyvin laaja tietämys asioista.
Kertomani ja videoiden(kuvasin parit kohtaukset) jälkeen hän tuli myös siihen tulokseen, että on jonkinlainen kauhukohtaus.
Siitä vasta meni äidin ajatukset sekaisin.
Mistä tämä kaikki johtuu? Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut.
Jollakin tapaa kokoajan oli tunne, että se liityy tuohon kouluun.
Viikonloppuisin hän nukkui hyvin. Ja alkuviikon yötkin sujui kohtalaisesti.
Mutta mitä lähemmäksi menimme perjantaita ja viikon pisintä koulupäivää niin heräilyt lisääntyivät.
Opettajan kanssa olemme viestitelleet ja vaihdelleet kuulumisia useasti. Hän on todella ihana ja ymmärtäväinen.
Aloin olemaan jo todella huolissani ja varaamassa aikaa kouluterveydenhoitajalle kunnes opettaja sanoi, että voisi vielä yrittää jutella Hamzan kanssa.
Sieltä se vastaus vihdoin löytyikin,
perjantai päivästä ja aamun liikuntatunnista.
Opettaja oli ensimmäisellä liikkatunnilla sanonut jotain ajattelemattomuuttaan ja siitä oli Hamzalle tullut niin suuret paineet, että se alkoi tulemaan uniin.
Opettaja oli tietenkin todella pahoillaan tästä, koska ei ollut tietenkään tarkoittanut mitään pahaa.
Heti seuraavana yönä näin vaikutuksen.
Taakka lapsen harteilta oli pois. Hän nukkui yön rauhassa. Ja seuraavankin.
Edelleen hän "heräilee".
Ei aivan joka ilta, mutta melkein.
Se ei ole kuitenkaan enään samanlaista paniikinomaista, kuin alkuun.
Nyt hän vain nousee sängyssä istumaan ja
katselee hetken ympärilleen jonka jälkeen laittaa pään tyynyyn.
Nukkumaan käydessä haluaa, että olen lähellä.
Hänen täytyy nähdä minut sängystään jotta voi käydä rauhassa nukkumaan.
Kun hän pääsee syvään uneen, niin yö menee hyvin aamuun saakka.
Syyslomalla nukkui kaikki yöt todella hyvin, eikä herännyt yhtenäkään yönä.
Pienin pienin askelin eteenpäin. Minun pieni rakas poikani ❤
-Mia
Aika kuluu niin nopeasti, etten ole edes tajunnut miten pitkä aika viime kirjoituksestani on.
Suuret pahoittelut hiljaiselostani.
Kirjoittelinkin jo aikaisemmin meidän esikoisen koulun alusta joka ei ole ollut helppo.
Hiljalleen kouluun jääminen on alkanut sujumaan.
Hän on jopa kävellyt pieniä matkoja jo yksin kouluun.
Enään ei jännitä mitkään tunnit erityisesti eikä enään iltaisin murehdi montako tuntia seuraavana päivänä on koulua.
Kavereita on löytynyt myös.
Hän leikkii välillä tyttöjen ja välillä poikien kanssa.
Kaikki siis sujuu nyt paljon paremmin.
Mutta...
Meillä alkoi yölliset kauhukohtaukset.
Ensin pelästyin ihan kauheesti, että mitä tämä nyt on.
Miksi lapseni, joka on jo pitkään nukkunut yöt hyvin "herää" itkemään ja huutamaan minua luokseen n.1,5-2h siitä, kun on nukahtanut.
Etsin ensin tietoa googlesta.
Siellä neuvottiin ottamaan yhteyttä heti lääkäriin, jos tämän ikäinen (pian 7v) lapsi alkaa yhtäkkiä heräilemään öisin tai saamaan kauhukohtauksia.
Kerroin tästä ystävälleni, joka työskentelee lasten parissa ja hänellä on hyvin laaja tietämys asioista.
Kertomani ja videoiden(kuvasin parit kohtaukset) jälkeen hän tuli myös siihen tulokseen, että on jonkinlainen kauhukohtaus.
Siitä vasta meni äidin ajatukset sekaisin.
Mistä tämä kaikki johtuu? Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut.
Jollakin tapaa kokoajan oli tunne, että se liityy tuohon kouluun.
Viikonloppuisin hän nukkui hyvin. Ja alkuviikon yötkin sujui kohtalaisesti.
Mutta mitä lähemmäksi menimme perjantaita ja viikon pisintä koulupäivää niin heräilyt lisääntyivät.
Opettajan kanssa olemme viestitelleet ja vaihdelleet kuulumisia useasti. Hän on todella ihana ja ymmärtäväinen.
Aloin olemaan jo todella huolissani ja varaamassa aikaa kouluterveydenhoitajalle kunnes opettaja sanoi, että voisi vielä yrittää jutella Hamzan kanssa.
Sieltä se vastaus vihdoin löytyikin,
perjantai päivästä ja aamun liikuntatunnista.
Opettaja oli ensimmäisellä liikkatunnilla sanonut jotain ajattelemattomuuttaan ja siitä oli Hamzalle tullut niin suuret paineet, että se alkoi tulemaan uniin.
Opettaja oli tietenkin todella pahoillaan tästä, koska ei ollut tietenkään tarkoittanut mitään pahaa.
Heti seuraavana yönä näin vaikutuksen.
Taakka lapsen harteilta oli pois. Hän nukkui yön rauhassa. Ja seuraavankin.
Edelleen hän "heräilee".
Ei aivan joka ilta, mutta melkein.
Se ei ole kuitenkaan enään samanlaista paniikinomaista, kuin alkuun.
Nyt hän vain nousee sängyssä istumaan ja
katselee hetken ympärilleen jonka jälkeen laittaa pään tyynyyn.
Nukkumaan käydessä haluaa, että olen lähellä.
Hänen täytyy nähdä minut sängystään jotta voi käydä rauhassa nukkumaan.
Kun hän pääsee syvään uneen, niin yö menee hyvin aamuun saakka.
Syyslomalla nukkui kaikki yöt todella hyvin, eikä herännyt yhtenäkään yönä.
 |
| Äidin ja baban makkarissa tulee parhaimmat unet. ❤ |
Pienin pienin askelin eteenpäin. Minun pieni rakas poikani ❤
-Mia
Kommentit
Lähetä kommentti