Erityisherkkä

Melkoinen tunteiden vuoristorata ollut tämä koulujen alku meidän ykköselle. Ja tottakai koko perheelle.

Koulua käyty pian kuukausi ja vieläkin on toisinaan hankalaa kouluun jääminen.
Eron hetki on vaikea hänelle.
Minä saatan hänet joka aamu kouluun ja välillä hänelle tulee ihan itku ja on yrittänyt lähteä jopa kävelemään perääni, kun lähden koululta kotiin päin.

Kaikki erikoispäivät koulussa tuovat haasteita ja jopa unettomia öitä.
Terveydenhoitajalle meno(kuulotarkastus) koulukuvaus,yleisurheilupäivä yms.

Kerron hänelle kaikki koulun poikkeuspäivät ajoissa jotta hän kerkeää valmistautua asiaan ja kysellä, saaden varmuutta ja rohkeutta. Toisaaltaan hyvä kertoa ajoissa ja toisaaltaan huono koska hän miettii asioita liikaa.

Syy tähän kaikkeen on se, että hän jännittää kaikkea uutta ihan hirveästi. Nämä piirteet ei ole koskaan kotona tulleet esiin tai erottuneet (paitsi silloin, kun on mennyt jonkun luokse yökylään ilman minua) mutta eskarissa ja nyt koulussa piirteet on selkeästi vahvistuneet.

Olen aina tiennyt, että hän on äärimmäisen herkkä ja tunteellinen.
Uudessa porukassa ujo ja vie aikaa, että lähtee leikkeihin mukaan.

Nyt huomaan sen, että hän on myös tiettyihin tapoihin liian orientoitunut.
Jonkun asian, kun on oppinut ja tottunut tekemään tietyllä tapaa haluaisi hän aina toimia totutulla tavalla.

Olen kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt kannustaa ja tsempata. Olemme keskustelleet paljon siitä mikä siellä jännittää ja miksi ei halua jäädä.
Vastaukseksi saan mm. En tunne sitä opettajaa, ehkä en osaa mennä oikeaan luokkaan jne.

Koulupäivät kuitenkin sujuu todella hyvin ja aina päivän päätteeksi koulun ovista juoksee iloinen poika jolla on ollut kivaa. On saanut uusia kavereita ja oppinut uusia juttuja koulussa. Läksyt tekee hienosti ja mielellään.

Meidän täytyisi nyt vaan saada sieltä päästä se "mörkö" pois joka tekee kiusaa ja luo niitä jännitteitä.

Aivan kuin hänellä olisi ns.kamala eroahdistus.

Pitkän pohdinnan ja jutustelun jälkeen päätimme yhteistuumin ottaa käyttöön reippaus tarrataulun jonka hän itse innolla teki.
Aina, kun kouluun jääminen sujuu hienosti niin saa tarran.
Tietty määrä tarroja niin saa valita pienen palkinnon. Lelun, pelin tai kivan aktiviteetin.

Melko hyvin tuo tarrataulu on häntä tsempannut ja aamuisin jäänyt paremmalla mielellä koululle. Vielä kun saisimme ne loputkin jännitteet häviämään niin olisi hyvä.

Kaikki vinkit otetaan vastaan kuinka voisin vielä enemmän tukea ja kannustaa pientä koululaista. Miten saisimme ne loputkin möröt kaikkoamaan.

-Mia