Oletko sinäkin eiei-vanhempi?

Seuraan instagramissa ja facebookissa ihanaa me&i esittelijää @tiinamurro a.
(Jos kauniit ja laadukkaat vaatteet kiinnostaa ja haluat ihanan ihmisen pitämään kutsuja sun kotiin yms. niin vinkvink 😉 ota yhteyttä häneen) 

Hän julkaisi noin viikko sitten kuvan lapsensa kanssa kiipeilemässä puussa.  
Puun oksat kasvoivat osittain järven päällä.

Kuvan yhteyteen hän oli kirjoittanut, ettei tahtoisi olla eiei-äiti joka on kieltämässä kokoajan. 

Juuri ennen kuvan ottoa, hän oli kieltänyt lastaan kiipeämästä puuhun.
Ja sitten hetken mietittyään olikin päättänyt, että eipäs, 
kun kiipeä vaan ja hän kiipeää itsekkin.

Kuinka siistiä heittäytymistä!
Lapsi oli takuulla aivan fiiliksissä siitä, että äiti lähti mukaan juttuun.

Lopulta kuvassa olikin hänen sanojensa mukaan harvinainen kylläkyllä-äiti.

Kyseinen kuva ja teksti jäivät pyörimään mieleeni. 
Lopulta pyysin lupaa, voisinko ottaa aiheesta kopin ja
kirjoittaa siitä tekstin.

Aihe on mielestäni tärkeä ja herättelevä.
Se sai ainakin minut ajattelemaan asiaa ja samalla avasi silmiäni.

Aloin pohtimaan sitä, kuinka paljon itse käytän sanaa "ei" päivittäin. 

Vastaus siihen on ikävä kyllä, että paljon. 
Aivan liian paljon. 

Osittain se tulee tyhmästä "tottumuksesta" ja tavasta.
Osittain siitä, että pelkään jotain sattuvan. 

Huomaan olevani liian ylisuojeleveinen joissakin tilanteissa ja kiellän helposti, ettei vain sattuisi mitään. 


Miksi? 

Kysyin itseltäni miksi teen sitä? 

En minäkään tahdo olla mikään typerä eiei-äiti joka kieltää kokoajan kaiken. 
Enkä varsinkaan halua, että lapseni muistelee isompana, että meidän äiti oli just se äiti joka sanoi kaikkeen aina ei.

Olenhan saanut itsekkin lapsena rauhassa opetella asioita ja tutkia maailmaa. 

Täytyy alkaa muistuttelemaan itseäni enemmän siitä, että annetaan lasten tutkia maailmaa rauhassa ja opetella elämää. 
Kolhuja ja murheita tulee väistämättä. 
Eikä mitään opi jos ei anneta opetella.



Niin kauan, kun meno ja meininki pysyy sellaisena, ettei se ole vaaraksi itselle tai muille, ja ettei siitä koidu harmia kenellekkään ulkopuolisille, niin antaa palaa! 

Heittäydytään lasten hassutteluihin mukaan rohkeammin. Ja pyritään siihen, että ollaan enemmän niitä siistejä kylläkyllä-vanhempia, eikä niitä ärsyttäviä eiei-vanhempia.

Mitä mieltä olet? 
Millainen vanhempi sinä olet? 
Tai haluaisit joskus olla? 
Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä aiheesta. 

-Mia


Kommentit

  1. Mä todellakin olen suuren luokan EIEIEI-äiti! Minun 5-vuotias poika on todella vauhdikas, kova ääninen ja villi, mutta järjellä ajateltuna normaali vilkas viisivuotias poika. Mutta sitten tajusin että tämä jatkuva EIEI-hokeminen johtuu ainoastaan siitä että minä, äiti ajattelen että mitä MUUT ajattelee tuosta vauhdikkaasta pojasta, mitä muut ajattelee, kun aina tuo sama poika on niin kova ääninen ulkona, leikit on vauhdikkaita, Dino karjaisut kovia....tämä tuntuu minusta pahalta että ajattelen näin!!! Onhan tuo oma poika kuitenkin niin ihana!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa. Kiitos kommentistasi. 😊 Kuulostaa hyvin tutulta. Itse olen ihan samanlainen, että mietin liikaa muiden mielipiteitä ja sitä mitä muuta mahtaa ajatella jos lapseni esim on vauhdikkaalla tuulella ja kovaäänisempi kaupassa. Täytyisi olla vaan välittämättä ja antaa lasten olla lapsia. Se kieltäminen ja EIEI tulee vaan niin "väkisin." Totuttu tapa.. Itse teen parhaani että pääsisin siitä nyt edes osittain eroon. 😆

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit