Pää pilvissä

 Reilu viikko Istanbulin matkaan.

Olisi ollut minun vuoro kirjoittaa viimeksi, mutta en voinut julkaista tätä tekstiä, kun niin harmitti.
Nyt, kun asiat on kunnossa voin huokaista ja julkaista tämän.

Kaikki oli jo mennä pieleen, kun saimme pari päivää sitten viestin, että meidän paluulento on peruttu.
Seuraava lento olisi ollut kolmen päivän päästä alkuperäisestä, eikä  me oltaisi voitu pidentää meidän lomaa poikien ja töidenkään takia.

Ajattelin heti, että just meidän tuuria. Mietin jo, että pitäisikö ostaa pojille liput ja ottaa mukaan. (Istanbul ei ole mielestäni ihanteellisin lomapaikka pienten lasten kanssa)

Onneksi asiat järjestyi, ja päästään 2.6 aamulennolla kotiin. Eli samana päivänä, kun olisimme muutenkin palanneet kotiin.
Loma lyheni vain puolella päivällä.

Nyt,kun lähtöön on enään vähän aikaa niin en millään jaksaisi odottaa... 

Olen kuin lapsi joka odottaa joulua tai synttäreitä. 

Laukut huutelee vaatehuoneessa, että pääsisi jo pakkailemaan.... En nyt ehkä vielä...

Mutta..

Kyllä sitä alkuviikosta voi jo nostaa laukun olkkariin ja hiljalleen suunnitella mitä pakata mukaan. Eikö?

Olen myös miettinyt vähän etukäteen, mitä Istanbulista kannattaa ostaa kotiintuomisiksi.

Lapsille vähän vaatetta ainakin. Turkkilaisia herkkuja ja 

aurinkolasit itselleni!! (Ei, täältä ei ole löytynyt mieleisiä..)

Viimeksi en kerennyt yhtään shoppailemaan.
Nyt ei todellakaan tule käymään niin.
Heti, kun ostettiin liput niin vannotin, että shoppailemaan on päästävä ja sille varataan ainakin yksi kokonainen päivä.

Viime kerralla meillä oli paljon suunnitelmia reissulle.

Mitä nähtävyyksiä haluamme nähdä ja missä kaikkialla käydä. Tällä kertaa emme ole tehneet mitään suunnitelmia. 

Päätimme mennä fiiliksen mukaan, päivä kerrallaan.

Ayasofyan moskeija

Rukousnauha ja rukousmatto. Ayasofyan sisältä.

Tämän loman tarkoitus on ladata akkuja. 

Keskittyä vain meihin. Ja nauttia kauniista Istanbulista ilman jatkuvaa kiirettä. 

Molemmat kaivataan nyt eniten, kiireettömyyttä, kahdenkeskistä aikaa.
Sitä, että saamme puhua ja syödä rauhassa niin, ettei joku kokoajan keskeytä. 

Pitkiä yöunia, aurinkoa ja lämpöä. Ja tavallaan myös sitä "ihmiskuhinaa" jota Istanbulissa todella on. 

Se kaupunki ei nuku ikinä.

Menetpä ulos mihin aikaan tahansa, niin siellä on elämää.

On ihanaa istua aamupalalla/teellä/kahvilla tms ja vain katsella ohikulkevia ihmisiä. 

Porukkaa on kuin muurahaisia muurahaispesässä.

Ajatella, että pelkästään Istanbulissa on asukkaita n.16,5 miljoonaa. Ja siihen vielä turistit päälle. 

Menemme taas samaan paikkaan kuin viimeksi, Taksimiin. 

Tykästyimme siihen paikkaan, koska se on lähellä "kaikkea".

Kaikkea sitä mitä me kaipaamme ja tarvitsemme. 

Sopivasti nähtävyyksiä, kauppoja, ravintoloita ja kahviloita.

Viimeksi hotellimme oli hieman syrjemmässä, mutta nyt valitsin hotellin joka on aivan Taksimin aukion vieressä ja sen kaiken "ytimessä" jos näin voi sanoa. 

Taksimissa iso plussa on ehdottomasti se, että kävellen pääsee liikkumaan lähes joka paikkaan. 

Viime kerrasta viisastuneen ostin nyt kunnon lenkkarit matkaa varten, joita olen tässä "koeajanut" viikon verran.
Ei ollut superstarit hyvä valinta viime kerralla, vaikka muuten hyvät onkin.

Ensiviikolla on vielä kalenteri täynnä ja paljon tekemistä, mutta pian loma kutsuu. 😍
Sitä ennen tahtoisin kuulla teidän kesälomasuunnitelmista. Laita viestiä täällä tai instagramissa.

-Mia