Kuulumisia laajemmin
Mitä teille kuuluu?
Ajattelin, että voisin kirjoitella teille pitkästä aikaa enempi meidän perheen kuulumisia.
Viikot kuluu ihan hirveetä vauhtia.
Meillä on päiväkotia takana jo yli kuukausi.
Kaikki on mennyt ihan super hyvin.
Oli kyllä täysin oikea päätös kaikkien kannalta tämä.
E on löytänyt paikkansa ryhmästä ja viihtyy siellä.
Hoitajien mukaan sulautui porukkaan heti ja tuo ryhmään paljon positiivista energiaa.
Aina hyväntuulinen ja iloinen poika.
Äidistähän tämä kuulostaa oikein hyvältä ja lämmittää mieltä. Kukapa ei haluaisi kuulla lapsestaa kehuja.
Muutenkin E kanssa on mennyt paremmin kotonakin.
Eihän se 3v uhma mihinkään ole hävinnyt, mutta huomaan selkeän eron pojassa.
Ei ole enään pelkkää kiukuttelua.
Yötkin menee paljon paremmin. Nukkuu lähes joka yö heräämättä aamuun saakka, tai herää vain kerran ja silloin kömpii meidän makkariin jatkamaan unia.
Hellyyttä hakee paljon.
Päiväkotipäivien jälkeen sylitellään, halaillaan ja suukotellaan paljon.
Huomenna 8.5.2019 meillä on H kouluun tutustuminen.
En voi uskoa, että meidän esikoinen on oikeasti jo niin iso, että aloittaa todella koulutaipaleensa syksyllä.
Tuntuu, kuin vasta olisin teille kirjoitellut eskarin aloituksesta.
Viimeinen kuukausi menossa ja alkaa kesäloma.
Sitä poitsu odottaa jo todella paljon.
(Pakko myöntää, että niin minäkin.
Jospa saisi poikien rytmiä käännettyä niin etteivät ihan joka aamu ainakaan heräisi 6.15.)
H:lla on alkanut nyt joku 6v uhma. Hän on aina ollut todella kiltti ja kuuntelevainen.
Mutta nyt viimeiset pari kuukautta on mennyt niin, että hän sanoo kaikkeen asiaan vastaan, eikä siedä pikkuveljeään yhtään.
Jos joudun huomauttamaan jostain asiasta, niin hän suuttuu, jankuttaa tai alkaa mököttämään.
Yleensä jatkaa sitä "mussutusta" vielä takana päin, kun lähden toiseen huoneeseen.
Saattaa suuttuessaan marssia kauheen tömistyksen kera huoneeseensa ja paiskasta oven kiinni perässään.
Toisaaltaan todella hyvä, että tämäkin puoli hänestä on tullut esiin hiljalleen.
Kyllä omaa tahtoa täytyy löytyä.
Joskus ne tilanteet on niin koomisia, ettei meinaa oma pokka pitää, mutta eihän siinä voi alkaa nauramaan, kun toinen on niin tosissaan.
Mieheni on paljon töissä.
Se nyt ei varmasti yllätä ketään.
Etenkään teitä, jotka tunnette meidät lähemmin.
Hänellä tosiaan on ollut vain maanantait vapaina, kun pizzeria on ollut kiinni.
Nyt olemme avoinna myös maanantait toukokuun ajan.
Jos porukkaa riittää, niin jatkamme niin elokuun loppuun saakka.
Se sitten tarkoittaa sitä, että miehelläni on vapaa ainoastaan joka toinen maanantai.
Pyrin siihen, että käyn poikien kanssa ainakin kaksi kertaa viikossa pizzerialla jotta näkevät babaa ja saavat viettää aikaa yhdessä.
Pojat viihtyy siellä onneksi hyvin.
Eilenkin olimme siellä koko päivän.
Pojat menivät potkulaudoilla ja puhaltelivat saippuakuplia, kun minä siivoilin ja auttelin keittiönpuolella.
Touko-kesäkuun vaihteessa meillä on onneksi pieni loma, kun pääsemme kaksin Istanbuliin kuudeksi päiväksi.
Olin jo aivan varma, että emme pääsisi lähtemään.
Yksi ilta mieheni kuitenkin yllätti minut.
Tuli töistä ja kertoi, että on saanut tuuraajan ja voisin alkaa kyselemään pojille hoitoa, sekä katsella lennot ja hotellin.
Pojat menevät mummulle ja papalle meidän matkan ajaksi.
Ihan super ihanaa päästä viettämään aikaa ihan kaksin kauniiseen Istanbuliin.
Se mitä juuri nyt kaivataan eniten on kahdenkeskinen aika ja kiireettömyys.
Muistan vieläkin, kun eilisen sen meidän vuoden takaisen reissun ja ne fiilikset. Siellähän oikein rakastui toiseen uudelleen. 😍
Tulee parhaaseen mahdolliseen saumaan tämä, kun molemmilla on työntäyteinen kesä luvassa. Jaksaa sitten taas paljon paremmin, kun on käyty vähän lataamassa akkuja.
Ainiin.. Mitä minulle itselleni kuuluu?
Voisin sanoa, että todella hyvää.
Joku ehkä muistaa, uuden vuoden lupaukseni? Ottaa aikaa itselleni, pitää parempaa huolta itsestäni ja löysätä köysiä.
Nyt, kun on ollut mahdollista niin olen tietoisesti ottanut viikottain aikaa itselleni päivän verran.
Kun olen vienyt pojat hoitoon, niin olen mennyt kotiin. Syönyt aamupalan ja sen jälkeen mennyt peiton alle. Katsellut kaikki maailman sarjat ja ottanut päiväunia. Tai käynyt hieronnassa.
Ihan parasta!
Pakko kuitenkin myöntää, että helppoa se ei ole ollut, kun on tottunut siihen, että kalenteri on aamusta iltaan ja päivästä toiseen täynnä. Ja aina on kuitenkin kotitöitä joita vähintään täytyisi tehdä..
Mutta hiljalleen siihen on tottunut ja siitä on alkanut nauttimaan ilman huonoa omaatuntoa.
Olen myös pyrkinyt siihen, etten stressaisi niin paljon.
Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop.
En pysty määrääni enempää tekemään.
En myöskään pysty kantamaan kaikkien murheita ja huolia.
Enkä tarkoita sitä, etten välittäisi. Vaan tietoisesti olen opetellut siihen, että muiden murheet eivät saa alkaa hallitsemaan minun elämääni. En voi pelastaa koko maailmaa vaikka niin haluasin.
Tiivistettynä, meidän perheelle kuuluu tosi hyvää. Odotellaan kesälomaa ja sitä, että päästäisiin "muuttamaan" mökille.
Muutama pieni kesälomareissu suunnitteilla lasten kanssa, ja muuten sitten mökkeilyä ja töitä.
Joko teillä on kesän suunnitelmat lyöty lukkoon? Onko reissuja tiedossa? Mökkeilettekö? Laittakaa tulemaan teidän kuulumisia ja kesän suunnitelmia. 😊
Mukavaa viikkoa kaikille!
-Mia
Ajattelin, että voisin kirjoitella teille pitkästä aikaa enempi meidän perheen kuulumisia.
Viikot kuluu ihan hirveetä vauhtia.
Meillä on päiväkotia takana jo yli kuukausi.
Kaikki on mennyt ihan super hyvin.
Oli kyllä täysin oikea päätös kaikkien kannalta tämä.
E on löytänyt paikkansa ryhmästä ja viihtyy siellä.
Hoitajien mukaan sulautui porukkaan heti ja tuo ryhmään paljon positiivista energiaa.
Aina hyväntuulinen ja iloinen poika.
Äidistähän tämä kuulostaa oikein hyvältä ja lämmittää mieltä. Kukapa ei haluaisi kuulla lapsestaa kehuja.
Muutenkin E kanssa on mennyt paremmin kotonakin.
Eihän se 3v uhma mihinkään ole hävinnyt, mutta huomaan selkeän eron pojassa.
Ei ole enään pelkkää kiukuttelua.
Yötkin menee paljon paremmin. Nukkuu lähes joka yö heräämättä aamuun saakka, tai herää vain kerran ja silloin kömpii meidän makkariin jatkamaan unia.
Hellyyttä hakee paljon.
Päiväkotipäivien jälkeen sylitellään, halaillaan ja suukotellaan paljon.
Huomenna 8.5.2019 meillä on H kouluun tutustuminen.
En voi uskoa, että meidän esikoinen on oikeasti jo niin iso, että aloittaa todella koulutaipaleensa syksyllä.
Tuntuu, kuin vasta olisin teille kirjoitellut eskarin aloituksesta.
Viimeinen kuukausi menossa ja alkaa kesäloma.
Sitä poitsu odottaa jo todella paljon.
(Pakko myöntää, että niin minäkin.
Jospa saisi poikien rytmiä käännettyä niin etteivät ihan joka aamu ainakaan heräisi 6.15.)
H:lla on alkanut nyt joku 6v uhma. Hän on aina ollut todella kiltti ja kuuntelevainen.
Mutta nyt viimeiset pari kuukautta on mennyt niin, että hän sanoo kaikkeen asiaan vastaan, eikä siedä pikkuveljeään yhtään.
Jos joudun huomauttamaan jostain asiasta, niin hän suuttuu, jankuttaa tai alkaa mököttämään.
Yleensä jatkaa sitä "mussutusta" vielä takana päin, kun lähden toiseen huoneeseen.
Saattaa suuttuessaan marssia kauheen tömistyksen kera huoneeseensa ja paiskasta oven kiinni perässään.
Toisaaltaan todella hyvä, että tämäkin puoli hänestä on tullut esiin hiljalleen.
Kyllä omaa tahtoa täytyy löytyä.
Joskus ne tilanteet on niin koomisia, ettei meinaa oma pokka pitää, mutta eihän siinä voi alkaa nauramaan, kun toinen on niin tosissaan.
Mieheni on paljon töissä.
Se nyt ei varmasti yllätä ketään.
Etenkään teitä, jotka tunnette meidät lähemmin.
Hänellä tosiaan on ollut vain maanantait vapaina, kun pizzeria on ollut kiinni.
Nyt olemme avoinna myös maanantait toukokuun ajan.
Jos porukkaa riittää, niin jatkamme niin elokuun loppuun saakka.
Se sitten tarkoittaa sitä, että miehelläni on vapaa ainoastaan joka toinen maanantai.
Pyrin siihen, että käyn poikien kanssa ainakin kaksi kertaa viikossa pizzerialla jotta näkevät babaa ja saavat viettää aikaa yhdessä.
Pojat viihtyy siellä onneksi hyvin.
Eilenkin olimme siellä koko päivän.
Pojat menivät potkulaudoilla ja puhaltelivat saippuakuplia, kun minä siivoilin ja auttelin keittiönpuolella.
Touko-kesäkuun vaihteessa meillä on onneksi pieni loma, kun pääsemme kaksin Istanbuliin kuudeksi päiväksi.
Olin jo aivan varma, että emme pääsisi lähtemään.
Yksi ilta mieheni kuitenkin yllätti minut.
Tuli töistä ja kertoi, että on saanut tuuraajan ja voisin alkaa kyselemään pojille hoitoa, sekä katsella lennot ja hotellin.
Pojat menevät mummulle ja papalle meidän matkan ajaksi.
Ihan super ihanaa päästä viettämään aikaa ihan kaksin kauniiseen Istanbuliin.
Se mitä juuri nyt kaivataan eniten on kahdenkeskinen aika ja kiireettömyys.
Muistan vieläkin, kun eilisen sen meidän vuoden takaisen reissun ja ne fiilikset. Siellähän oikein rakastui toiseen uudelleen. 😍
Tulee parhaaseen mahdolliseen saumaan tämä, kun molemmilla on työntäyteinen kesä luvassa. Jaksaa sitten taas paljon paremmin, kun on käyty vähän lataamassa akkuja.
Ainiin.. Mitä minulle itselleni kuuluu?
Voisin sanoa, että todella hyvää.
Joku ehkä muistaa, uuden vuoden lupaukseni? Ottaa aikaa itselleni, pitää parempaa huolta itsestäni ja löysätä köysiä.
Nyt, kun on ollut mahdollista niin olen tietoisesti ottanut viikottain aikaa itselleni päivän verran.
Kun olen vienyt pojat hoitoon, niin olen mennyt kotiin. Syönyt aamupalan ja sen jälkeen mennyt peiton alle. Katsellut kaikki maailman sarjat ja ottanut päiväunia. Tai käynyt hieronnassa.
Ihan parasta!
Pakko kuitenkin myöntää, että helppoa se ei ole ollut, kun on tottunut siihen, että kalenteri on aamusta iltaan ja päivästä toiseen täynnä. Ja aina on kuitenkin kotitöitä joita vähintään täytyisi tehdä..
Mutta hiljalleen siihen on tottunut ja siitä on alkanut nauttimaan ilman huonoa omaatuntoa.
Olen myös pyrkinyt siihen, etten stressaisi niin paljon.
Kaiken ei tarvitse olla aina tiptop.
En pysty määrääni enempää tekemään.
En myöskään pysty kantamaan kaikkien murheita ja huolia.
Enkä tarkoita sitä, etten välittäisi. Vaan tietoisesti olen opetellut siihen, että muiden murheet eivät saa alkaa hallitsemaan minun elämääni. En voi pelastaa koko maailmaa vaikka niin haluasin.
Tiivistettynä, meidän perheelle kuuluu tosi hyvää. Odotellaan kesälomaa ja sitä, että päästäisiin "muuttamaan" mökille.
Muutama pieni kesälomareissu suunnitteilla lasten kanssa, ja muuten sitten mökkeilyä ja töitä.
Joko teillä on kesän suunnitelmat lyöty lukkoon? Onko reissuja tiedossa? Mökkeilettekö? Laittakaa tulemaan teidän kuulumisia ja kesän suunnitelmia. 😊
Mukavaa viikkoa kaikille!
-Mia
Kommentit
Lähetä kommentti