Kutsu mua Hamk
Torstaina, 16.5 mennessä tulee kutsu pääsykokeisiin jos on tullakseen, siinä luki.
Minun sähköposti ei kolahtanut sen tiimoilta. Ei Hamkista eikä Hyvinkään Laureasta.
Harmittaako? Harmittaa. Ketuttaa. Nolottaa.
Oonko mä aivan talipää kun en yhdestä pääsykokeesta selviä? Teille terkut ketkä tämän arvasitte, onneksi olkoon, olitte oikeassa. Olen paska.
Saamaani pistemäärää en edes kehtaa kertoa. Sain sen verran, että olisin melkein päässyt jatkoon jos olisin hakenut päiväpuolelle opiskelemaan.
Muutama vinkkasikin, että päiväpuolelle on helpompi päästä. Kuulemma voi pyrkiä päiväpuolelle ja sitten vaihtaa monimuotoon koulun alkaessa. Halusin toimia sääntöjen mukaan ja hakea sinne minne oikeasti haluan.
No enpä päässyt. Voi hemmetti.
Pääsitkö sinä??
Puhun pääsemisestä, koska olen aivan varma että opiskelupaikka olisi auennut, jos vain olisin päässyt jatkoon. Haastatteluihin ja ryhmätehtäviin. Mun potentiaali ja motivaatio olisi paistanut läpi!
Kaikenlainen spekulointi pyörii päässäni. Katselin vastaukseni jotka sain sähköpostiviestissä pari päivää kokeen teon jälkeen. He lähettivät siis omat sekä oikeat vastaukset. Ensin katsoin, että oikein meni, koska muistini mukaan ne olivat oikein! Kuitenkaan se ei ollut niin. Olin tehnyt ihan klassisia virheitä. Vastannut väärin vaikka tiesin oikean vastauksen, olin lukenut kysymyksen väärin.
Olin mennyt paniikissa siihen halpaan joka kompakysymyksessä esitetään. Ja tietenkin osaan jätin vastaamatta, koska en yksinkertaisesti tiennyt vastausta (matikkaa). Jumiuduin pariin kyssäriin pahasti ja vasta toisen jumin kohdalla tajusin, että tuhlasin siihen vain aikaani ja vastaukset kyllä löytyisivät itsekseen muiden kysymyksien myötä. Matikka meni multa melko lailla ohi, matikkapääni ei ole erityisen hyvä. Jätin sen viimeiseksi ja mulla olikin 10 minuuttia aikaa katsoa kaikki 10 laskua. Valitsin itselle helpoimmat jotka kerkesin ja vastasin niihin. Loput heitin -en tiedä. Siitä vastauksesta ei tule miinuspisteitä. Ylpeänä voin onneksi todeta, että sain ne muutamat valitsemani laskut oikein.
Sydämeni hakkasi hulluna lähes kokeen loppuun saakka. Olen jännittäjä ja toisinaan se pilaa mun jutut.
Aikoinaan ajolupaani suorittaessa tein kirjallisen kokeen kai kolme kertaa ja inssin ajoin muistaakseni neljä kertaa. Toisaalta, en olisi uskonut, että tätä jännittäisin näin paljon.
No, ei voi ainakaan sanoa, et olisin luovuttaja. Tämänkään asian suhteen en ole luovuttamassa. Päätin jo aiemmin, että haen syksyllä uudestaan. Hakijoitakaan ei varmaan silloin ole niin paljon. Eräs tuttu mainitsi, että tämä vuosi on viimeinen kun voi saada lastentarhanopettajan pätevyyden. Luultavasti sen vuoksi hakijoita oli paljon ja he olivat valmistautuneet hyvin.
Mulle tämä selittely ja tekemieni virheiden tarkastelu on tarpeen. Mun tarvitsee tietää olinko ihan paska vai vaan ihan lukossa. Olin mielestäni valmistautunut niin hyvin kuin vain olin voinut. Harmi ettei se riittäyt. Olen pettynyt itseeni, mut sit en kuitenkaan ole. Tiedän, että taso oli kova, ja mun, 36 vuotiaan äiti-ihmisen aivosuhina ei tällä kertaa riittänyt toimimaan tarpeeksi hyvin.
Sanonpa vielä sen, että jos olisin hakenut sairaanhoitajalinjalle, olisin päässyt jatkoon.
Ei muuta kuin uutta koetta sit syksyllä. Tiedänpähän sitten mitä se pitää sisällään.
Voi olla, että haen päiväopiskelijoihin silloin 😀
Aurinkoisia päiviä sulle, kiitos kun luit ♥️
xoxo Aino
Minun sähköposti ei kolahtanut sen tiimoilta. Ei Hamkista eikä Hyvinkään Laureasta.
Harmittaako? Harmittaa. Ketuttaa. Nolottaa.
Oonko mä aivan talipää kun en yhdestä pääsykokeesta selviä? Teille terkut ketkä tämän arvasitte, onneksi olkoon, olitte oikeassa. Olen paska.
Saamaani pistemäärää en edes kehtaa kertoa. Sain sen verran, että olisin melkein päässyt jatkoon jos olisin hakenut päiväpuolelle opiskelemaan.
Muutama vinkkasikin, että päiväpuolelle on helpompi päästä. Kuulemma voi pyrkiä päiväpuolelle ja sitten vaihtaa monimuotoon koulun alkaessa. Halusin toimia sääntöjen mukaan ja hakea sinne minne oikeasti haluan.
No enpä päässyt. Voi hemmetti.
Pääsitkö sinä??
Puhun pääsemisestä, koska olen aivan varma että opiskelupaikka olisi auennut, jos vain olisin päässyt jatkoon. Haastatteluihin ja ryhmätehtäviin. Mun potentiaali ja motivaatio olisi paistanut läpi!
Kaikenlainen spekulointi pyörii päässäni. Katselin vastaukseni jotka sain sähköpostiviestissä pari päivää kokeen teon jälkeen. He lähettivät siis omat sekä oikeat vastaukset. Ensin katsoin, että oikein meni, koska muistini mukaan ne olivat oikein! Kuitenkaan se ei ollut niin. Olin tehnyt ihan klassisia virheitä. Vastannut väärin vaikka tiesin oikean vastauksen, olin lukenut kysymyksen väärin.
Olin mennyt paniikissa siihen halpaan joka kompakysymyksessä esitetään. Ja tietenkin osaan jätin vastaamatta, koska en yksinkertaisesti tiennyt vastausta (matikkaa). Jumiuduin pariin kyssäriin pahasti ja vasta toisen jumin kohdalla tajusin, että tuhlasin siihen vain aikaani ja vastaukset kyllä löytyisivät itsekseen muiden kysymyksien myötä. Matikka meni multa melko lailla ohi, matikkapääni ei ole erityisen hyvä. Jätin sen viimeiseksi ja mulla olikin 10 minuuttia aikaa katsoa kaikki 10 laskua. Valitsin itselle helpoimmat jotka kerkesin ja vastasin niihin. Loput heitin -en tiedä. Siitä vastauksesta ei tule miinuspisteitä. Ylpeänä voin onneksi todeta, että sain ne muutamat valitsemani laskut oikein.
Sydämeni hakkasi hulluna lähes kokeen loppuun saakka. Olen jännittäjä ja toisinaan se pilaa mun jutut.
Aikoinaan ajolupaani suorittaessa tein kirjallisen kokeen kai kolme kertaa ja inssin ajoin muistaakseni neljä kertaa. Toisaalta, en olisi uskonut, että tätä jännittäisin näin paljon.
No, ei voi ainakaan sanoa, et olisin luovuttaja. Tämänkään asian suhteen en ole luovuttamassa. Päätin jo aiemmin, että haen syksyllä uudestaan. Hakijoitakaan ei varmaan silloin ole niin paljon. Eräs tuttu mainitsi, että tämä vuosi on viimeinen kun voi saada lastentarhanopettajan pätevyyden. Luultavasti sen vuoksi hakijoita oli paljon ja he olivat valmistautuneet hyvin.
Mulle tämä selittely ja tekemieni virheiden tarkastelu on tarpeen. Mun tarvitsee tietää olinko ihan paska vai vaan ihan lukossa. Olin mielestäni valmistautunut niin hyvin kuin vain olin voinut. Harmi ettei se riittäyt. Olen pettynyt itseeni, mut sit en kuitenkaan ole. Tiedän, että taso oli kova, ja mun, 36 vuotiaan äiti-ihmisen aivosuhina ei tällä kertaa riittänyt toimimaan tarpeeksi hyvin.
Sanonpa vielä sen, että jos olisin hakenut sairaanhoitajalinjalle, olisin päässyt jatkoon.
Ei muuta kuin uutta koetta sit syksyllä. Tiedänpähän sitten mitä se pitää sisällään.
Voi olla, että haen päiväopiskelijoihin silloin 😀
Aurinkoisia päiviä sulle, kiitos kun luit ♥️
xoxo Aino
Kommentit
Lähetä kommentti