Suomi suomalaisille vai miten se meni

Ihan ensimmäiseksi haluan pyytää anteeksi kun uuden tekstin julkaisemiseen meni näin pitkä aika. On ollut paljon ajateltavaa ja valmistautumista tuleviin Sotelin esivalintakokeisiin. Viimeisin suunnitelmani on siis hieman muuttunut sillä hainkin sosionomi-linjalle Hamkiin ja Laureaan.

Löysin tekstiluonnoksista tällaisen vanhemman tekstin jonka olen aloittanut joskus viime syksynä.
Aihe tuli mieleeni kun kävin jälleen Kumppanuustalolla (linkki edellisviikon Kumppisjuttuun) ja muutenkin keskustelut ihmisten kanssa ovat liittyneet vahvasti maahanmuuttoon.
Pohdin vähän asenteita maahanmuuttajia kohtaan ja kerron teille jotain omista kokemuksistani. 
Olen kirjoittanut niistä aiemminkin (tässä linkki), mutta kerron vähän lisää.

Voisitko sinä avartaa maailmaasi vielä ihan pikkuisen jotta mahtuisimme kaikki tänne samalle pallolle yhdenvertaisina.

Mieheni, lasteni isä tuli Suomeen lähes 11 vuotta sitten turvapaikanhakijana koska oli kotimaassaan joutua vainotuksi. Toiveena hänellä oli elää turvallista ja tasapainoista elämää.
Hän tuli Suomeen tietämättä, että täälläkin voi joutua vaaraan ihan vain olemalla.
Kotoutuminen takkusi alkuun aikalailla. Ihmisten asenteet olivat surkeat  ja työnhaku oli farssi. Töitä kyllä löytyi, mutta vain heiltä ketkä olivat joskus kokeneet saman. Toisilta maahanmuuttajilta.

Suomalaiset yritykset Kouvolassa eivät halunneet ottaa töihin. Kukaan ei kutsunut edes haastatteluun henkilöä joka oli kotimaassaan työskennellyt 15-vuotiaasta saakka.

Töissä sitten jotkut asiakkaista käyttäytyivät kuin eläimet. He halveksivat ja huutelivat herjaavia kommentteja, sitten perään korjasivat -älä sit sylje mun pizzaan!

Kotoutumishalun ja motivaation ollessa korkealla hän oppi riittävän kielitaidon vuodessa ja pääsikin sitten satunnaisiin pätkätöihin suomalaisille. Sellaista ei turkkilaisen pää kestä. Pitää olla pysyvyyttä ja rutiinia. Sen vuoksi oma yritys on ollut ratkaisuista paras.

Kokemukset ovat kasvattaneet.

Nykyään takaisin annetaan samalla mitalla. Hämmennys ja myötähäpeä vaivaa toisinaan ihmisten erikoisten kommenttien tai käytöksen vuoksi.

Me kanssaeläjät saadaan myös osumaa silloin tällöin. Pari vuotta sitten törmäsin somessa erääseen kyseenalaiseen kommenttiin joka oli kirjoitettu missikandidaattien kuvaan. Kirjoittaja solvasi naisten ulkonäköä liittäen siihen heidän syntyperän. Kyseenalaistin kommentin omalla näkemykselläni koska olen aivan totaalisen kyllästynyt kaikenlaiseen rasismiin. Kohdistui se sitten seksuaalivähemmistöihin, -maahan- tai maastamuuttajiin, kehen tahansa. Sitä paitsi kai tylsintä mitä tiedän, on sulautua massaan.
Kommentoija ilmeisesti kävi katsomassa henkilökohtaista instagram-tiliäni joka on julkinen ja sen perusteella ryhtyi solvaamaan minua. Ne nimet joilla mua kutsui nähtyään kuvani, oli kamalia, mutta samalla niin naurettavia. Haukkumasanat liittyivät mieheni syntymämaahan ja tiettyihin ruumiinosiin. Niillä mässäiltiin ja ties mitä rivouksia heiteltiin 😅 En loukkaantunut niistä. Ihmettelin kuinka joku saattoi olla niin alkukantainen. Mitä tämä henkilö nyt tavoitteli kommenteilla. Miten saattoi olettaa, että hänellä on oikeus laukoa julkisesti loukkaavia kommentteja tuntemattomille liityen kaikenlisäksi sellaisiin seikkoihin joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa (jollei ole Michael Jackson). Mikä ajoi hänet siihen. Eikö äiti opettanut, ettei sitä omaa pahaa oloa saisi purkaa toisiin..
Mun puolesta saa olla mielipiteitä, mutta vähän täytyy miettiä missä niitä tuo julki.

Toimittaja joka kirjoitti meistä Kaupunkiuutisiin viime syksynä, totesi, että me kirjoitamme omilla nimillä ja tuodaan kasvomme näkyviin. Miksi piiloutuisimme nimimerkkien taakse, jos tahdomme asiamme esille. Ei se ikinä käynyt edes mielen vieressä. Lapsia toki täytyy suojella, ainakin pervoilta jotka netissä luuhaa. Siksi monesti kuvissa kasvot ovat epäselvästi näkyvissä.

Oma asenne ja perspektiivi 
josta katselemme maahanmuuttajaa. Oletko miettinyt sitä koskaan? Ajattelemmeko esimerkiksi sitä, että kun täällä Suomessa lapsemme saavat käydä koulua ja päiväkotia rauhassa, joutuvat sodan lapset Syyriassa koulun ohessa opettelemaan miten aseita käsitellään ja käytetään.

Vaikka mielessämme jokin maa vaikuttaa rauhalliselta, voi olla ettemme tiedä puoliakaan. Kuka ikinä voisi ajatella, että Turkissa normaali henkilö voisi joutua hengenvaaraan vain olemalla. Kyllä se niin on, varsinkin jos kuuluu vähemmistöön. Meillä on mielikuva kauniista hiekkarannoista ja kylmistä cocktaileista, mutta todellisuus on toinen. Kauniit kuvitelmat saapi heittää sinne mereen jossa ensi reissulla ui. 

Ajatus siitä, että Suomi tai mikään maa tulisi säilyttämään oman puhtaan rotunsa on puppua eikä kovin realistista. Suomi suomalaisille tai aate arjalaisuudesta saa minut voimaan pahoin. Ollaan moderneja liberaaleja ja ajatellaan globaalimmin. Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan. #rasismiavastaan

Tähän loppuun kerron teille, että jään niin sanotulle lukulomalle. En julkaise uutta tekstiä ennen esivalintakokeita. Niihin menee tällä hetkellä kaikki vapaa-aika. Palataan sitten pääsiäisen jälkeen, kuun lopulla juttsille♥️

Kiitos kun luit. Rauhaa loppuviikkoon ✌️

-Aino