Lue tämä

Olen miettinyt tosi paljon omaa kulutustani.
En vain rahanmenon vaan maapallomme takia.
Kuinka paljon pienillä muutoksilla voimme saada aikaan.
Luin erästä artikkelia jokin aika sitten jossa henkilö kertoi olleensa ostolakossa vuoden ajan.
Se laittoi minut miettimään.
Ajattelin kokeilla omassa hiljaisuudessani samaa, mutta puolivuotta nyt alkuun.
Aloitin sen tammikuussa ja päätän sen juhannukseen. Ei aivan puolta vuotta, mutta riittävän lähellä.
Harvemmin tulee tehtyä heräteostoksia, nyt tiedostaen en tekisi niitä ollenkaan.
Mulle ostelu on usein jotain terapian kaltaista toimintaa.
Monesti teen niin, että jätän tarpeellisetkin hankinnat sellaiseen hetkeen kun ketuttaa. Silloin yleensä teen parhaimmat löydöt.
Kuukauden kestin, sitten lipsahdin. No ei ollut paha retkahdus, ostin viisi säilytyskoria eteiseen.
Olen innostunut konMarista ja sen myötä siivonnut vaatekaappejamme.
Olen laittanut vaatetta ja muuta myyntiin, antanut ja vienyt kierrätettäväksi.

Kierrätystapojani mietin myös ja niissäkin päätin petrata.
Olen aina ollut innokas kotitalousjätteen kierrättäjä. Se on tainnut tulla äidinmaidossa. Viime aikoina se vaan on jäänyt tilanpuutteen vuoksi.
Kierrättäminen on hirmuisen tärkeää, se on yksi niistä asioista jolla voidaan vaikuttaa isosti asioihin. 
Kierrättämällä vähennämme ympäristön kuormitusta koska uusia luonnonvaroja ei kuluteta.

Miten sitten kierrättää?

Ensin siellä oli tämän näköistä

Taloyhtiössämme on hyvät ja tilavat roskasäiliöt eri materiaaleille. 

Niitä ei vaan monikaan käytä oikein.

Se harmittaa ja vaivaa, motivaatio laskee. Talon kanssaeläjät laittavat esimerkiksi mainokset ja muut paperiastiaan muovipussissa ja sisäpiirin tieto kertoo, että jos säiliössä on mitään sinne kuulumatonta, menevät roskat sekajätteeseen ja sillä hetkellä mun kierrätykset ja panos on menneet hukkaan. Biojätteeseen, metalliin ja kaikkeen työnnetään tavaraa mikä sinne ei kuulu. Astiat eivät mahdu kiinni ja sitten varikset käyvät ruokailemassa siellä.

Uskomatonta, että vielä tänä päivänäkään ihmiset eivät osaa tai välitä.

...sitten sinne tuli tällainen

Hiilijalanjälki pienenee kun tavaran käyttää edes kerran uudestaan ja sen jälkeen laittaa oikean jätteen sekaan.

Facebookissa pyöri juttu, olikohan Vaasan, että irtokarkkikaupoille ottaisimme tästä lähtien oman pussin mukaan. 
Minusta se on hieno idea.
Miten en aiemmin keksinyt tätä, mutta ne tarpeettomat leipäpussit, joita koitamme (tai minä ainakin)
käyttää ties missä tarkoituksissa voi laittaa takkien taskuihin ja käyttää hedelmän tai vastaavan pussina. 
Vielä kun muistaa aina napata sen pussin käyttöön taskun pohjalta.
Kauppaan menen aina kestokassin kanssa. Morkkis iskee jos olen unohtanut sen kotiin ja joudun ostamaan muovipussin.

Mitenkäs sitten ratkaisemme roskapussipulman kun niitä ei enää kerry kaupoista. Mietin, ettei ainakaan mitään järkeä ole ostaa rullallista muovipusseja kotiin kun vanhoistakin pyritään eroon, mutta olinkin aivan väärässä. 
Ne ovatkin ekologisempi ja halvempi vaihtoehto niille kauppojen paksuille kasseille.

Lapsille laitoin omat pussit päiväkoteihin likapyykkiä tms varten. 
Ei heidän tarvitse aina ottaa uutta pussia rullasta johon lapsen likaiset vaatteet survoa.
Sama juttu wc-paperipussien kanssa, nekin voi säästää. 
Sen olen onneksi tajunnut jo aikaa sitten ja käytän niitä mm. vessan roskapusseina.
Lapsille huomauttelen veden valuttamisesta. Vaikka vesi kuuluisi vastikkeeseen tai vuokraan, ei sitä silti tarvitse harakoille laskea.
Mies ei sitä ajatellut ennenkuin asuimme asunnossa jossa oli vesimittari. Silloin oppi säästämään vettä😄
Sähkön käyttöä hillitsen. Opetan lapsille ettei valot saa palaa turhaan huoneissa joissa ei oleskella. Naapuri nauraa kun meillä on aina pimeää🤣 Vaik ei se laskussa sen kummemmin näy, kuluttaa se kuitenkin luontoa.
Tekstiilijätettä, vaatetta jota ei enää käytä, voi viedä vaateketjujen myymälöihin. He ottavat kaikenkuntoista tekstiiliä pussiin pakattuna. Tai vaihtoehtoisesti voi tutkia paikalliset yhdistykset ja järjestöt. Monet ottavat vastaan tiettyjä tekstiilejä. Hämeenlinnassa esimerkiksi Sampolassa otetaan vastaan verhoja, lakanoita ja pyyhkeitä. Siellä ne lajitellaan ja niistä valmistetaan uusiotuotteita.
Sitten on tietysti kaikki hyväntekeväisyyskohteet joille voi lahjoittaa kodin tavaraa ja tekstiilejä, mutta niiden täytyy olla silloin siistejä ja käyttökelpoisia.
Uunia ja hellaa käytellään mahdollisimman paljon samoilla lämmöillä. Tiski- ja pyykkikoneet käytetään mahdollisimman täysinä.


Ostolakosta vielä sen verran, että en päässyt kovin pitkälle, kun tuli toinen retkahdus. 
Ostimme lapsille pienet kirjoituspöydät. 
Lasten tarpeista en voi suuremmin luopua koska en tahdo heidän jäävän paitsi mistään. Sen päätin jo alussa.
Tingin, mutten luovu. Korjaan vanhaa ja kierrän kirpputorit ennen kuin haen alelaarista tarvitsemani tuotteen. Viimeisenä turvaudun normaalihintaisten hyllyyn. Harvemmin ostan sellaisia tuotteita muutenkaan.
Päätin jo, että ostan isommalle sukset kun ne tulevat alennusmyynteihin. Nekin voi hyvin löytää edullisesti kirpputorilta. Tämä talvi on menty ilman, mutta ensi talvena ne tarvitaan koulussa.

Samalla kertaa kun haimme pöydät, nappasimme mukaan uudet keittiöntuolit, oli jo aikakin.
Soimaavalle omalletunnolleni voin selittää, että etsin ja katselin vaihtoehtoja kirpputoreilta ja torista, mutta loputtomiin en aikonut odottaa. Sitäpaitsi tuolit tulivat samoilla polttoaineilla, kai sekin jotain merkitsee. Olen varmaan hieman tekopyhä hihkuessani säästeliäisyyttäni, mutta jatkan parhaani mukaan juhannukseen saakka. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että tarkkailen ja hillitsen omaa ja puolison kulutusta. Voimme siis sanoa jo nyt, että lakkoni epäonnistui, mutta juhannukseen mennessä olen varmasti säästänyt luontoa ja lompakkoa enemmän kuin osasin toivoa.

Alkollakin omat säästövinkkinsä

Tähän juttuun minulla oli vielä tekstiä kierrätyksestä Turkissa, mutta koska tekstiä riitti paljon pelkästään omista tavoista, jätän Turkin myöhemmäksi. Siitä ei luultavasti ole kovinkaan paljoa sanottavaa😅

Peace and hugs! -Aino