Kuka öisin vaikeroi ja itkee

Lapset kävivät kuvaamassa
mua
kun makasin vatsapöpön
kanssa.

Oli aika myöhä kun menin nukkumaan, mutta meidän sairastuvalla kellonajalla ei ollut merkitystä.
Olin saanut tukkoisen nenäni auki, kukaan ei oksentanut, asento oli hyvä..nyt unta palloon, ajattelin.
Sit alkoi kuulumaan.
Patterin kautta kuului ääniä. 




Kuulin miten yläkerrassa joku vaikeroi. Ja vaikeroi aika kovaa. Aloin jo huolestua kun tajusin, et voihan ääni olla ihan jostain muustakin hommasta, ei siis välttämättä syytä huoleen.. Oli miten oli, sinne meni mun uni.
Aamulla heräsin 5.15 lapsen kovaan huutoon ja itkuun.  Ääni tuli rappukäytävästä. 
Että hyvää huomenta sullekin.


Asumme ensimmäisessä kerroksessa ja asuntoomme kantautuu usein ylempien asuntojen äänet. Toisinaan lapsen huuto kuuluu voimakkaasti. Joinain öinä lapsi itkee jopa tunteja. Huoli herää, en tunne perhettä. Aiemmin aina peloissani heräsin, kun luulin oman lapseni huutavan hätää. Nyt olen jo tottunut ja tajuan, että se on naapuri. Tai eihän siihen ikinä tottua voi.
Jokatapauksessa.
Tiedän suurinpiirtein missä vuorossa naapuri on milläkin viikolla töissä. Kuulen kun hän tulee ja menee. 
Meillä ei ole ulko-oven lisäksi mitään toista ovea vaimentamassa rappukäytävän ääniä.

Kyllä mekin ääntä osataan tuottaa.
Joulukuun lopulla saatiin setä poikansa kanssa kylään.
(kuvassa myös yksi niistä kuuluisista pattereista)

En tahtoisi kuulla ihmisten elon ääniä öisin tai oikeastaan muulloinkaan, näin selvästi ainakaan. 
Olen asunut kerrostalossa suurimman osan elämästäni, mutten ole enää vuosiin ollut kerrostaloihminen.
Olen kyllästynyt asumaan tässä.  
Jos tuntisin naapurini, äänet olisi helpompi hyväksyä. Ei tarvitsisi tehdä omia päätelmiä siitä miksi joku itkee usein, vaikeroi, huutaa tai muuta. Heihin on vain kovin vaikea tutustua kun eivät tervehdi tai edes liiku ulos ikinä, aina näen samat naamat..missä ne loput ovat.

Voisimme valita toisin, mutta se ei olisi kovin järkevää.
Vuokra-asuntoja löytyy joka lähtöön, joka puolelta kaupunkia. Omakotitaloista kerrostaloihin, kaikkea siltä väliltä. 
Älytöntä kuitenkin olisi laittaa vuokraan tähtitieteellisiä lukuja. Järkeviä rivitaloasuntoja ei ole paljon, joten niitä on hankalampi löytää. 
Kouvolassa maksoimme suuremmasta rivitaloasunnosta vähemmän kuin maksamme nyt kerrostalosta Hämeenlinnassa.

Mulla oli joskus mahdollisuus muuhun. 
Olen ollut ihan mukavissa työpaikoissa jotka olisivat mahdollistaneet pienen pankkilainan omaa taloa varten. 
Voisin nyt olla kohta 10 v. kokemuksella sokkarintäti ja meillä voisi olla pieni omakotitalo Kouvolan Pyydysmäessä.
En kuitenkaan koskaan siellä asuessani ajatellut, että haluaisin ostaa. Se ei tuntunut oikealta. Hämeenlinnaan muutettuamme olen huomannut haaveilevani omasta. Täältä voisin ostaa.
Mutta miten. Mulla ei ole työtä, ei ammattia. Pankki nauraisi mut pihalle.
Syksyllä aloitan koulun, menee useampi vuosi siihen, että voimme minun tulojen avulla saada lainaa. Mieskin haluaisi oman, mutta on iso homma jos meinaamme vain hänen työpanoksellaan saada asuntolainaa.

Joudunko mä siihen saakka kuuntelemaan näitä ääniä ja kärvistelemään (ja valittamaan 😂 ).
Pieni pöhinä on ihan jees, mutta rajansa kaikella.
Vuokra-asumisessa on kyllä puolensa. Yllättävien tilanteiden tullessa on helpompi olla vuokralla kuin jäädä loukkuun asunnon kanssa. Sekä kaltaiseni juureton yksilö voi äkkiä hyvän syyn tullessa muuttaa kauaskin.

Siis ostaako vaiko eikö sittenkään ostaa.. mutta sitäkin suurempaa jännitystä tällä hetkellä tarjoaa se että, kuka muuttaa meitä vastapäätä olevaan asuntoon. Se on tyhjänä nyt. 



Äänet loppuivat. Katsotaan mitä huomisilta tuo tullessaan.

Hyvää viikonvaihdetta sulle❤️

xoxo -Aino