Ystävyys

Millaista on hyvä ystävyys? 

Korvaako laatu määrän? 
Muuttuuko ystävyys vanhemmiten?

Minulla on aivan ihania ihmisiä ja ystäviä elämässäni. Olen äärettömän kiitollinen jokaisesta heistä.

Minusta ystävyydessä tärkeintä on ehdottomasti se, että voin luottaa toiseen ja olla aidosti oma itseni hänen seurassaan. Jaetaan ilot ja surut, sekä ollaan aidosti kiinnostuneita myös ystävän kuulumisista, eikä vain hössötetä omia juttuja.

Yksi tärkeimmistä on se, että vaikka emme näkisikään tai viestittäisi viikkoon, tai vaikka kuukauteen niin silti juttu jatkuu siitä mihin viimeksi ollaan jääty.

Yhteyttä pidetään puolin ja toisin, eikä kumpikaan loukkaannu siitä jos toinen ei ole soittanut ja muistanut kertoa aivan jokaista käännettä ja tapahtunutta.

Toisinaan minä poden huonoa omaatuntoa siitä, että kalenterini on aina niin täynnä (äitiini tullut tässäkin asiassa 😝) enkä ehdi näkemään ystäviäni niin paljon, kuin haluaisin. 
He tosin ovat tainneet oppia tuntemaan minut näiden vuosien aikana jo aika hyvin, joten toivon heidän ymmärtävän, että kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi nähdä, vaan siitä, että toisinaan vaan päivistä loppuu tunnit kesken. 
Ystäväni ovat arkena töissä ja viikonloput vapaalla, minä taas teen töitä viikonloput joten toisinaan on vaikeaa löytää yhteistä aikaa.

Osa "ystävistä" on karsiutunut pois tässä vuosien varrella. 
Osa on palannut elämään takaisin jollakin tavalla, osa jäänyt kokonaan pois. 
Täytyy myöntää, että ne todelliset timantit ovat kulkeneet matkassa jo monen monta vuotta. Kiitos siitä ❤️

Ystäviä ei koskaan voi olla liikaa. 
Koen silti, että ympärilläni on sopiva määrä niitä tärkeitä ihmisiä. 
Olen hyvin sosiaalinen ihminen. Tutustun ja ystävystyn helposti ihmisten kanssa. Toisinaan se on huonokin piirre, kun tahtoo uskoa kaikista aina vain hyvää ja sitten tuleekin puukosta selkään, kun on ollut liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen.

Joitakin viikkoja sitten puhuin yhden ystäväni kanssa siitä kuinka, teinivuosina oli se yksi paras ystävä. 
Ystäviä numeroitiin. Kuka paraskaveri, kuka toisiksi paras jne.. Nyt ystäviä ei onneksi enää tarvitse numeroida vaan on ystäviä, kavereita ja tuttavia.

Olen onnellinen siitä, että kun ikää on tullut lisää niin ystävyyssuhteet on muuttuneet ja vahvistuneet. 
En kaipaa yhtään sitä teinivuosien draamaa. On ihanaa kun elämäntilanteista riippumatta ne todelliset ystävät kulkevat mukana niin ilon kuin surun hetkillä.

Laatu todellakin korvaa määrän.

Kiitos ystävilleni kun kuljette mukana. ❤️

-Mia