Yhteinen aika

Jospa minäkin nyt yrittäisin kirjoittaa jotakin vähän arkisempaa.
Se tosin tuottaa minulle haastetta. Silloin, kun olisi jotakin kerrottavaa ja kirjoitettavaa niin silloin ei ole minun vuoroni ja tuntuisi sitten typerältä julkaista jotain joka on tapahtunut jo useampi päivä sitten. 

Minun kirjoitukset meinaa olla sen vuoksi usein vähän syvällisempiä. 

Kirjoittelen tekstejä paljon valmiiksi, sen mukaan mitä mieleen juolahtaa ja mistä tulee fiilis, että tästä haluankin kertoa teille lukijoille. 
Kun on minun vuoroni julkaista niin valitsen jo kirjoitetuista jutuista siihen hetkeen sopivimman. 
Nyt päätin kirjoittaa perheemme yhteisestä vapaasta. 
Mieheni on tehnyt todella epäsäännöllistä työtä jo monta vuotta. 
Paljon yövuoroa, jolloin elää ihan eri rytmiä muun perheen kanssa. 
Käytännössä heräsi aina, kun me menimme iltapalalle ja lähti töihin vähän ennen tai jälkeen, kun lapset menivät nukkumaan. 

Nyt hän otti kokeiluun, että on vapaalla aina maanantain ja tiistain. Keskiviikkona ja torstaina aamuvuoro jolloin viikon ainoat yöt jää viikonlopulle. 
On ihanaa, että nyt hän on enemmän iltoja kotona meidän kanssa. 

Tämä rytmi sopii meille todella hyvin, koska itsekkin "työskentelen" aina viikonloput. Näin hänenkin rytmi ja työputket pysyy inhimillisempänä ja se helpottaa aivan kaikkea, kun on vähän säännöllisyyttä töissä ja tietää milloin vapaat on. Minäkin pystyn paremmin sopimaan omia menoja, kun tiedän ennakkoon milloin toisella on vapaata ja milloin ei. 

En tahdo sopia mieheni vapaille mitään ylimääräistä, koska muutenkin tuntuu, että toisinaan on liian vähän yhteistä aikaa ja meidän arki on aika kiireistä.

Maanantaina, kun oli taas mieheni vapaa, ulkoilimme monta tuntia. 
Oli todella kaunis ilma, syksyn sää parhaimmillaan. 

Kävimme ensin ulkona syömässä ja sieltä linnanpuistoon väsyttämään lapset.

Siellä on ihana ulkoilureitti jossa ihmiset käyvät paljon lenkkeilemässä, ja ulkoilemassa muutenkin. 

Sekä ihana leikkipuisto joka on meidän lasten kestosuosikki. 

Kesäisin käymme siellä usein myös piknikillä. Puisto jossa helposti vierähtää monta tuntia. Ehdottomasti yksi lempipaikoistamme Hämeenlinnassa. 

Tiistaina saimme ajatuksen, että lähdemme sienimetsälle keräämään äidilleni sieniä yllätyksenä. 

Hän ei itse pääse tänä syksynä sienestämään 3vk sitten tapahtuneen kolarin vuoksi. 

Soitin veljenvaimolleni, että lähtisikö hän meidän mukaan. Hän innostui, suuntasimme Iittalaan ja lähdimme porukalla metsään. Tunnissa saimme todella hyvän määrän suppiksia mummulle vietäväksi.

Pojatkin olivat aivan innoissaan. 
Meidän 2.5v kuopuskin paineli menemään metsässä reippaasti ja innoissaan vaikka maasto oli toisinaan vaikeakulkuista. 

Hän oppi tunnistamaan suppikset ja huusi aina niitä löydettyään, että "äitiii babaa täällä täällä". Ihana seurata lasten intoa. 

Näinkin tavallinen asia, onkin se maailman siistein juttu ja kokemus. 

Olemme halunneet opettaa lapset siihen, että aina ei voi olla suuria sirkushuveja. 

Nyt on ihanaa huomata, kuinka tämä metsäretki taisi olla koko syksyn paras yhteinen vapaa. Taisi voittaa jopa viimeviikkoisen kylpyläreissun. 
Esikoinen on usean vuoden ajan kulkenut minun ja äitini kanssa mustikkametsällä ja aina lähtee yhtä innoissaan metsälle. 

Kerättyämme sienet, suuntasimme mummulle ja papalle jossa vierähtikin loppuilta. 

Yksi isoveljistäni perheineen tuli myös sinne, sekä pikkuveljeni perheineen. 

Oli taas menoa ja meininkiä, kun oli tupa täynnä lapsia. 
Illalla, kun lapset kävivät nukkumaan, mieheni teki meille iltapalaa ja katsoimme pitkästä aikaa yhdessä telkkaria. 
Vapaat menee aina aivan liian nopeasti. 

Nyt onkin sitten ohjelmantäyteinen loppuviikko edessä koko perheellä. 

Minä teen lastenhoitokeikkaa ja huomenna onkin taas sellainen päivä edessä ja tukilapsia meillä käy useampana viikonloppuna kuussa. Tänäkin viikonloppuna meidän perhettä tulee ilahduttamaan muutama hoitolapsi. :) 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille.

-Mia