Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisiako

Emmekö monikulttuurisina perheinä ole samanarvoisia kuin kantasuomalaiset ydinperheet? 

Minkä takia miestemme kanssa joudumme kohtaamaan niin paljon rasismia ja ennakkoluuloja?

Miksi vielä 2000-luvulla meidän täytyy todistella ihmisille, että puolisomme ovat ihan tavallisia perheen isiä ja aviomiehiä? 

Elämä kahden tai useamman kulttuurin perheessä poikkeaa välillä siitä, mihin valtaväestö Suomessa on tottunut. 

Se juontaa juurensa mm. siitä, että usein ulkomailla perheissä on tietyt työnjaot. 

Naiset hoitavat lapset ja kodin, kun taas miehet käyvät töissä, tuovat rahan ja ruoan kotiin. 

Miestemme kotimaassa se on enemmän sääntö, kuin poikkeus ja monelle nykysuomalaiselle asia on vielä vieras. 

Usein kuvitellaan, että meidät on alistettu hoitamaan lapset ja koti vaikka asia ei ole niin. 
Miehen ollessa töissä pitkän päivän on vähintäänkin kohtuullista, että vaimo kotona ollessaan pitää kodista myös huolen.
On yleensä vaimon oma tai vähintäänkin yhteinen päätös  ja myös etuoikeus, että saa  hoitaa lapset kotona. 
Ei tarvitse pitää kiirettä sen kanssa, että lapset täytyisi saada hoitoon jo hyvin pieninä. 

Työpaikkoja on kyllä haastava löytää. 
Monet menevät siitä, mistä on "helpoin" ja perustavat oman yrityksen. Sellaiselle alalle joka on tuttu ja turvallinen. Ei tarvitse kokea pettymyksiä työnhaussa. Nähdä niitä ennakkoluuloisia katseita.
Toiset sitten, kuin onnenkaupalla löytävät Suomalaisilta työnantajilta töitä. 

Ihmisten ennakkoluuloinen ja rasistinen käytös muuten vaihtelee paikan mukaan. 
Asiakas kun menee pizzeriaan tai sellaiseen paikkaan, jossa olettaa "karvaranteen" työskentelevän tai oleilevan, on hän asennoitunut kohtaamiseen. Tuolloin käytös ei ole niin rasistista. Pientä kuittailua lukuunottamatta. 
Kun asiakas hyppää esim. taksiin, jossa ei oleta turkkilaisen kuskin olevan, asenne voikin olla täysin erilainen. 
Silloin kohtelu saattaa käydä aggressiiviseksikin. 

Ei kunnioiteta tämän tekemää työtä, eikä kohdella inhimillisesti.

Kun miehillä on vapaata, he haluavat viettää kaiken aikansa perheidensä kanssa. 
Toisinaan tuntuu, että he laiminlyövät itseään sen vuoksi. 
Sosiaalinen elämä ja harrastukset jäävät vähälle. 
Ei raaskita irroittautua edes pariksi tunniksi perheestä, koska yhdessäoloaika on niin vähäistä. 

Lasten käydessä nukkumaan, mies saattaa ottaa itselleen hetken omaa aikaa ja lähteä käymään teellä/kahvilla jossakin kavereidensa kanssa.

Syyskuu 2016, Dörtyol.

Meidän perheissä saamme vaimoina päättää itse töistämme, harrastuksistamme, ja muistakin menoista. 

Ei meitä ole alistettu. 

Kaikki pelaa ihan puolin ja toisin, ainakin viimeistään kun siitä joskus vähän muistuttaa 😉

Meidän harkintakykyyn luotetaan.

Siviilivihkiminen
Kouvolan maistraatissa 9.12.2008

Vaatii tietynlaista luonteenlujuutta mennä yksiin voimakasluonteisen turkkilaisen kanssa.

Toki varmasti Suomestakin löytyy vielä näitä kahden kulttuurin perheitä (joita myös duoperheiksi kutsutaan), joissa nainen on alistettuna kotona. Sitä emme kiellä, mutta se on nykypäivänä kyllä melko vähäistä. 

Toisinaan on hyvin turhauttavaa, kun joutuu todistelemaan muille, että minulla on ihan yhtä hyvä mies kuin sinulla, vaikka onkin syntyjään muualta. 

Tästä päästäänkin siihen, että mitäs kun kyseessä on kantasuomalainen ydinperhe jossa vaimo on alistettu. 

Mies on ehkä väkivaltainen, henkisesti tai  fyysisesti.

Asiaa hyssytellään. Varmaan kaunistellaankin. Säälitään eikä uskalleta kohdata asiasta vaimoa saati miestä.

Duoperheissä tilanteen oletetaan olevan aina tämä -Sehän on ihan väistämätöntä. 

Nyt joku murisee siellä, että "En mä kaikista niin ajattele. Vain joistain tietyistä." 
Niin, mihin se raja vedetään?

Ja sit juorutaan, kuiskitaan, huudellaan. Kerrotaan kaverille ja sen kaverin kaimalle. 

Haukutaan, syytellään. 

Kuitenkin jokainen sisimmässään tietää, ettei asia pidä paikkaansa.
Vielä ajatellaan, että se on ihan ok puhua tuollaisia, et kyllä ne sen kestää. 

Onneksi tarjolla on vertaistukea. 
Samankaltaiset hakeutuvat toistensa luokse. Jakavat tuntojaan ja murheitaan. 
Heitä ymmärretään. 
Ei kyseenalaisteta tai väheksytä. 

Maassamme toimii erilaisia järjestöjä ja yhdistyksiä jotka tukevat erityisesti kahdenkulttuurin perheitä, yksi niistä on Familia Ry. (Familia – Yhdessä maailmassa

Familia [link to: familiary.fi] on vuonna 1988 perustettu kaksisuuntaisen kotoutumisen ja kahden kulttuurin perheiden ja perheenjäsenten erityisasiantuntija ja edunvalvoja. Monipuolista Duo-toimintaa kahden kulttuurin pareille ja perheille järjestetään jo yli kymmenen vuoden kokemuksella. Kaksikielisessä (suomi ja englanti) Duo Blogissa [link to: www.duoduo.fi/blogi) ajatuksia ja kokemuksia elämästä kulttuurien keskellä jakavat kaksikulttuuristen perheiden jäsenet.)

On lohdullista tietää, ettemme ole yksin. Tuhannet muut kärsivät samoista murheista ja käyvät läpi samoja haasteita ja tuntemuksia.

Toiminta kasvaa vuosivuodelta, mutta sen eteen pitää vielä tehdä paljon, että ihmisten tietoisuus kasvaa ja suhtautuminen muuttuu.

Blogimme tärkein tavoite on auttaa tässä tehtävässä.

Joten suvaitsevaismpaa lokakuuta koko jengille! Pidetään lippu korkeella ❤️

  Terkuin Aino ja Mia