Syksy saapui

Te lukijat toivoitte arkista höpinää, tässä sitä nyt tulee.

Jatkan hiusaiheella kun viime jutussa siihen hyvin jo pääsin.

Saapui syksy ja hiukset tippuu.

Kuka kärsii samasta, käsi ylös!

Vai tuntuuko se vaan? Onko peli menetetty?

Onko syynä se, että tässä arjen tohinassa ei hiuksia tule vaan harjattua.. (Eikä niin usein pestyäkään.) 

Sit ne kaikki 100 kpl hiuksia jotka päivän aikana irtoaa, on kertyneet ponnariin ja kerralla kun lähtevät niin tuntuu suurelta määrältä.

Vai johtuuko vaan siitä, et tuli syksy ja kylmä.

Pelottavaa, talveks olis hyvä olla karvalakki. 

Viime Turkinreissun jälkeen päätin, etten leikkaa hiuksia vuoteen. 

Useimmilla heistä on niin upeat hiukset, että tulee siinä väkisinkin pieni alemmuuskompleksi.

Saavatpahan nähdä, että kasvaa ne hiukset mullakin 😀

Hiukset on aina olleet mulle tärkeät. Vaik ne ei olis vimpanpäälle värjätty tai leikattu, pidän niistä aina huolta.

Vuosi on nyt kulunut, hienosti on hiukset kasvaneet. Kerran leikkautin. 

Ja hitsin kuivat on latvat 😅 

Kuin usein te käytte kampaajalla leikkauttamassa?

Käyttekö parin kuukauden välein tasoittamassa latvat vai kerran parissa vuodessa?

Mulla se on ollu vaihtelevaa. 

Syyskuu 2014 

Kun odotin kuopusta, pidin lyhyttä mallia. 

Oli niin mukava vaihdella väriä ja mallia mielen mukaan.

Leikkasin lyhyet koska imetys vei hiukset ja se 

hiirenhäntä oli kamala. 

Lyhyt toimi mulla silloin ja Missulla oli kivat ideat ja toteutus♥️ 

Aikansa kutakin. 

Annoin hiusten kasvaa.

Mentiin Turkkiin. Odotin innolla kampaajalle pääsyä. Se on niin paljon edullisempaakin siellä.

Ajatuksena oli saada kiva ja värikäs tukka. Pyysin vaaleita, ruskeita ja porkkananvärisiä raitoja. 

Tällaisen sain!

Kuva otettu heti kampaajalta tulon jälkeen.

Lopputulos oli kamala! 

No ihan kauhee haloohan siitä nousi! 

Olin älyttömän vihanen.

Toki tekovaiheessa jo näin, et nyt ei tainnut ajatukset kohdata, mut koska ukkokulta ei ollut paikalla, en kehdannut nousta penkistä noin vaan. Päätin jäädä katsomaan lopputuloksen, koska olenhan seikkailumielinen.

Kielitaito ei myöskään riittänyt, et olisin voinu huutaa, et "muikki hei! Lakkaa pilaamasta mun tukkaa! Mä lähen ny!" (tai tähän olis riittänyt, mut tarkempiin selityksiin ei). 

Siitä piti sit vielä jotain maksaakin, voitteko kuvitella. Kaupanpäällisinä pilasi vielä mun vaatteetkin. Vaalennusainetta oli päässyt kapan alle, paidasta ja takamuksesta oli värit lähtenyt.

Kuljin n. viikon tämän näköisenä. 

Olin niin vihainen sille ämmälle. 

Jos taito ei riitä ja sulla ei oo värejä, niin ethän sä silloin ala tekemään sitä työtä eiks je..

Pääsin toiselle ammattilaiselle sitten viikon kuluttua. 

Se olikin vähän fiinimpi paikka. Luottamus paikkaan ja tekijään oli kova. Käsittelijänä oli mies, Ismail. Hän teki kovasti töitä, mut väri vaan ei lähtenyt. Valmistauduin henkisesti jo siihen, että kävelen ulos lyhyessä tukassa.

Mikään ei tehonnut. 

Sit hän vei minut pesupaikalle ja kysyi, et tiedäthän OMOn. Me kokeillaan nyt pyykinpesuaineella. 

Ai että teki kipeetä. Silmille nimittäin. Veikkaan, et ne laittoi hapetetta sen omon sekaan, miks muuten se olis niin pahasti kirvelly. Silmiä siis kirveli. 

En oo herkkis, mut silloin olin.

Väri lähti! Olin blondi ja niin happy.

Siitä mun alamäki sit taas alkoi. Ismail laittoi tosi kauniin kuparin tuon vaalean päälle. Kesti se aikansa. 

 Tuollaisen käsittelyn jälkeen ei vois odottaakaan, et kestäis päässä kovin kauaa. Piti tyytyä ajatukseen, että lyhentää tarvii ja reippaasti ja alkaa kasvattamaan uutta.

Ismail ei kuitenkaan leikannut niitä paljoa. Oli kunnon tsemppari kun sanoi vaan, et ei hätää, hyvin pysyi tukka päässä, eikä tarvitse leikata kuin vähän. 

Tosiaan sitten kolmen viikon Suomessa oleskelun jälkeen tuli täit, jonka takia hiuksia piti sit leikellä taas, mut vähä radikaalimmin. Ajattelin jo, ettei mulla vaan ole tarkoitettu olevan kauniita hiuksia. 

Turkissa porukalla on niin erilaiset kriteerit kuin meillä. Ne kestää kuivaa latvaa ja hiusta ihan eritavalla kuin me. Harvemmin siellä (missä olen käynyt) näkee siistejä latvoja tai kauniita värjäyksiä.

Ei ne käy kuukauden välein leikkauttamassa latvoja. Monet leikkaa kerran vuodessa. Silloin kun juhlakausi alkaa keväällä ja asiaa kampaajalle tulee. 

No, näin ehkä maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa.

Näistä kaikista syistä johtuen, päätin, etten hitsivieköön leikkaa! Ja nyt hiukseni ovat pitkät ja kasvatus sen kun jatkuu 😋

Toivon kaikille parempia hetkiä syksyisen sään myötä hiustensa kanssa. Kuvioihin tulee kohta taas pipot sun muut kampauksien pilaajat..ääh!

xoxo -Aino