Saako äiti valittaa? Mitäs jos kiukuttaa arjen haasteet?

Voi video mitkä zembalot. 
Mulla on aivan kamala aivojumi, koska ilmeisesti lapsillani on määrä tuottaa ääntä aivan kaikenaikaa. 
Ollessaan iloisia, sanoittavat omia biisejä tai vaan yleistä älämölöä. Ollessaan harmissaan, luonnollisesti kitisevät joka asiasta tai tappelevat keskenään. 
Täs olis vähä niinku deadline ja pää ihan jumissa noiden pikku kullannuppujen takia.
Ihana päivä kylläkin meillä takana, mut aivan liian pitkä viikonloppu lasten kans. 
Istuin koneen ääreen n. klo 16.30. 
Annoin tytöille omat askareet ja sanoin, et äiti tarvii rauhaa nyt. Äiti kirjoittaa blogia. Meni about 5 min. kun ensimmäinen halusi jotain. Sen jälkeen, vuorotellen asiaa esitettiin n. 5 min. välein. 
Kuulin lempinimeni "äiti" ehkä 100 kertaa. (En laskenut).
Ollessamme iltapalalla, nousin pöydästä varmasti 15 kertaa ja äitiä hoettiin 20 kertaa. 

Kun olin peitellyt 
heidät kauniille
unille, menin ja

Ihanaa baklavaa

nappasin 
suuhuni 
herkun.

Välillä tulee tunne, et tämän kyllä olen ansainnut. 
Todellisuudessa taidan olla vaan täysin sokeririippuvainen.


En oo varma saako tästä kirjottaa. Voinko sanoa ihan suoraan, et mulla palaa
käpy. Järki ei riitä. Kuppi on pian nurin..
Lasten kanssa. Ja tää on taas tätä samaa vuodatusta muiden vuodattajien kanssa, mut kun välillä on vaan pakko avautua.
Vai täytyykö mun vaan olla iloinen ja tyytyväinen kaikenaikaa elämääni? Mikään ei harmita ja kaikesta ollaan vaan kiitollisia (ollaan kyl oikeesti)? Lapsiahan saadaan, ei hankita. Itse olen elämäni valinnut ja silloin ei oo vara valittaa. Ajattelen usein niin, että jos et ole tyytyväinen tilanteeseesi, tee muutoksia. Muussa tapauksessa on turha istuu himassa ja itkee. 
Nyt teen sitä sit itse vai? 
Eihän tässä, olen tosi onnellinen tilanteessani. Lähestulkoon paras mitä voisin tällä hetkellä saada.
Voisinko kuitenkin edes pikkusen kiukuta kun suurimmaksi osaksi minä hoidan lapset. 
Aamupesut, päivän vaatteet, aamupalat, viemiset ja hakemiset, harrastukset, kaupassa käynnit, päivällinen, iltapala, iltapesut, iltasadut ja hyvät yöt. Unohtamatta kotitöitä.
Saan kai kertoa olevani turhautunut ja tylsistynyt samoihin jokapäiväisiin haasteisiin mitä perheenäiti voi kohdata?
Voisinpa vaikka pikkukakkosen aikaan heittää napit korviin, lenkkarit jalkaan ja käydä ulkona. 
Vapaapäiviä baballa on yksi kappale ja se yleensä vietetään tiiviisti yhdessä koko perheen kesken.

Game on! Muistipeli menossa.

Vuosien varrella olen toki tottunut tähän kaikkeen. Haasteet muuttuu, mut sama vastuu säilyy.
Täytyy myöntää, et ihan tätä en kyllä odottanut.
Te ketkä suunnittelette lasten saamista, miettikää pari kertaa. Kuunnelkaa niitä viisauksia mitä lapselliset teille kertoo. 
Jos mahdollista, saakaa vain yksi lapsi. Tai suurilla ikäeroilla. Yksi kiukkupussi kerrallaan😉 
Ja tämä edeltävä toteamus ei ole sit mikään, et "helppohan sun on sanoa. Kaikki ei edes voi saada lapsia". Meilläkin ollut haasteemme ko. asiaan liittyen, mut koen et saan silti avautua jos tosissaan turhauttaa😀 

Aina me ollaan odotettu, et hommat helpottaa, mut sit on tullut takapakkia. 
Tukiverkosto on pieni. Niin se on aina ollut. Muutto toiselle paikkakunnalle tuskin vaikutti suuresti asiaan. Äitini jää ihan pian eläkkeelle. Toivon sen tuovan pienen muutoksen ja helpotuksen😉

Vai mitä äiti, äiti, äiti...

Suukkoja ja pitkää hermoa kaikille kanssaeläjille💜

-Aino