Palautetta

Kiitos palautteesta koskien kielioppia!

Tästä inspiroituneina päätimme kirjoittaa siitä ja vähän avata maailmojamme suhteistamme suomenkieleen.

Äidinkieli ei ole ollut meidän kummankaan niitä kaikista vahvimpia aineita. Ei silti koeta, ettemmekö voisi kirjoittaa. 

Puhekieltä puhutaan, joten tuntuu luonnolliselta sit myös kirjoittaa sitä. 

Tietenkin oikeinkirjoitus on eriasia vaik kirjoitettais mitä slangia.

Mialle esseet ja kieliopin koukerot on olleet aina pakkopullaa ja sanaluokista osaa just ja just verbit, substantiivit, adjektiivit. Lukihäiriön oireita myös on ollut vuosien ajan, mutta siitä ei mitään virallista tutkimusta ole tehty. 

Mia kirjoittaa blogia päiväkirja tyyliin, tai rennosti kaverille. Miten sen kukakin haluaa tulkita. 

Ei edes halua sen olevan sellaista virallista ja täysin oppikirjan mukaisesti kirjoitettua, koska silloin teksti ei kuulostaisi häneltä.

Murre on osa persoonallisuutta.

Kieliopillisesti täysin oikein kirjoitettua tekstiä emme varmaan kirjoita koskaan. 

Illalla kun se inspis iskee, just ennen nukkumaanmenoa, äkkiä kirjaat sen tekstin vaan talteen ettei aihe unohdu. Tai kun kiireessä kesken kotitöiden oikoluet tekstin, jotta saat sen julkaistua, voi muutamat pilkut ja yhdyssanat jäädä korjaamatta. 

Kirjoittelu on terapeuttista. Aino purkaa tuntojansa välillä sen enempää miettimättä ja tunteella.

Toki parantamisen varaa on! Lauseet meinaavat välillä muodostua liian pitkiksi, eikä niitä kaikkia edes halua lähteä korjaamaan, koska sekin osa persoonaa.

Tästä lähin aiotaan olla tarkempia tekstin muodon suhteen. Kuitenkin ihan varmasti virheitä tulee olemaan. 

Toivomme, että kaikesta huolimatta jaksatte lukea. 

Ollaan iloisia teistä seuraajista ja kunnioitetaan lukijoitamme. Parannamme siis tapaamme kirjoittaa. 

Palutteesta otamme opiksi. Tekemällähän sitä oppii. Eli lisää vaan kirjoitusta, kirjoitusta ja kirjoitusta.

Halauksin Mia & Aino