Lapsellinen kupla

Taas tätä kirjoittamisen riemua..mulla on aika monta luonnostekstiä kirjoitettuna. Ne on mm. näistä syistä kirjoitettu muistiin. Jotta ajatus tekstistä ei karkaa ja jotta lasten läsnäollessa tekstinluominen olisi helpompaa. Vaikka miten valmistaa lapset siihen, et äiti taas kirjoittaa,  vaatii lapsi kuitenkin about 5 minuutin välein aikuisen huomiota. 
Noh, kyllä mä tekstit valmiiksi saan, pikkuisella viiveellä sit vaan!
Nyt ajattelin ottaa käsittelyyn tekstin joka pohtii tyttölapsia. Mitä kaikkea tyttäret vaatii ja haluaa. 
Koko tämä maailma nimittäin yllätti mut aivan täysin. 
Aikuismaisiksi halutaan jo lapsina ja se myös mahdollistetaan.
Tahdotaan upeita merkkivaatteita, laukkuja, korkokenkiä. Tahdotaan nukkeja joita voi meikata, meikattuja nukkeja joille voi pukea kaikenmaailman asusteita, leluja jotka muistuttavat meikkejä yms turhakkeita.
Mä en itse ole edes kova meikkaamaan tai laittaudu tuntikausia silloin kun laittaudun. Jos näin olis, ymmärtäisin täysin mistä isomman tytön viehätys kaikkeen tällinkiin tulee.
Toisinaan voi mennä kokonainen viikko, etten laita edes ripsiväriä. Siistiltä tulis kuitenkin näyttää.
Mistä tämä malli lapsen päähän sitten pälkähtää? 
Ymmärrän kyllä, et toisilla se tulee luonnollisesti voimakkaammin kuin toisilla. 

Vanhempi tytöistäni kertoi yks päivä, että päiväkotikaverilla oli huulipunaa..hänkin haluaa😮 
No, se homma on aivan saletti, ettei huulipunaa eikä muutakaan meikkiä omaan käyttöön heru. Mimmi täyttää joulukuussa vasta kuusi vuotta. 
Tässä kotona ollessa ollaan joskus tupsuteltu siveltimillä poskia ja harjattu kulmakarvoja, kun ovat pyytäneet. Pari kertaa olen jopa vähän rajannut tyttöjen huulia. 
Ihan kaikkea en halua lapselta kieltää, you know 😏
En kuitenkaan missään nimessä aio antaa heille tässä kohtaa enempää. 
Leluiksi saivat mummolta sivellinsetin (oli mun ehdotus). 
Olisittepa nähneet tyttöjen kasvot! Ilosta sekaisin. 
Ja leikki menee näin.

Toinen istuttaa toisen penkkiin, laittaa "kapan" ja ryhtyy töihin.




Meikataan ja laitetaan hiuksia. Pääroolissa tässä leikissä on kuitenkin tekijä, ei asiakas.
Leikki perustuu työntekemiseen, eikä siihen, 
että täytyisi mennä ammattilaiselle kaunistautumaan.
Se tuntuu helpotukselta.


Sitten on se kura mitä televisio tarjoaa..
Mun lapsuudessa katsottiin Maija Mehiläistä ja Nils Holgerssonia. 
He seikkailivat luonnossa, kohtasivat haasteita ja kilttejä pahiksia ja selvisivät niistä. 
Tämän päivän ohjelmat ovat ihan toista. 
Joka kanavalta tulee piirrossarjoja tikkulaihoista keijuista ihmevoimineen. Ihmishahmo on kamalan vääristynyt. 
Kasvot ovat voimakkaasti meikatut, silmät piirretty lautasen kokoisiksi. 
Vaatteina käyvät minihameet ja -paidat. Pahikset on pelottavia.
Osalla neideistä on poikaystävä.
Mä olen sen verran nipo, ettei meillä katsota alle ikäsuosituksen. Vielä ei ole sen aika, että näiden pienten pitäisi edes ymmärtää tällaisia lauseita tai sanoja kuten: miten poikia käsitellään, kuka on tampio (tämäkin kuultu) ja kuka on iiihana!
Mielestäni ylipäätään joissain ohjelmissa on liian matala ikäsuositus, ottaen huomioon, että se on vain suositus. 
Seuraattehan mitä lapsenne telkkarista tai tabletilta katselee..?
Niin onko se sit ihme, että pienet tyttäret keksii haluta ties mitä koska ympärillä tapahtuu. Kaverit tietää, näyttää ja osaa.
Muuta selitystä en keksi, sen lisäksi, et joillain se tosiaan tulee luonnollisesti voimakkaana.


Mun mies, lasten isä, tulee kulttuurista jossa ei ollut poika- tai tyttöystäviä. 
Tytöt ja pojat eivät oikeastaan olleet edes kavereita keskenään. Serkut saivat olla 😉 Jos hän etsi tyttöystävää, ei hän etsinyt tyttöystävää, vaan elämänkumppania itselleen. Mä ajattelen tätä samaa omien lasteni kohdalla. 
Aion säilyttää tämän lapsellisen kuplan niin kauan kuin pystyn. 

Kuitenkin ihmettelen edelleen, että mistä tämä päiväkotikaveri oli saanut päähänsä haluta huulipunaa ja minkä ihmeen takia se oli hänelle annettu? 
Eikö kuitenkin kuusi vuotias ole vähän liian nuori näihin juttuihin? 
Voi olla, että mun ymmärryksen taso olisi aivan eri, jos lapsilla olisi reippaasti vanhempi isosisko jolta katsottais mallia. Siltikään en antaisi periksi. 
Meikit ehostusmielessä eivät kuulu millään tekosyyllä tämän ikäisen elämään. Ja piste.

Me vaan opetellaan uusia, lapsellisia juttuja.

xoxo -Aino