Haaveita

Meillä on ollut asunto myynnissä nyt reilun vuoden. 

Työni takia toivoisin, että saisimme uuden, vielä toimivamman kodin. Ainakin yhdellä lisähuoneella ja maantasalta. 

Meillä on myös haave, että kun saamme täältä asunnon myytyä niin ostamme Turkista asunnon. Suomessa aiomme asua edelleen, mutta olisi ihanaa, kun olisi oma loma-asunto siellä. 

Olen aina viihtynyt appivanhempieni luona ja vietän heidän kanssaan aina todella paljon aikaa siellä ollessamme. 

Uskon, että suurin osa ajasta vietettäisiin edelleen heidän kanssaan, koska heidän luokse kokoontuu aina koko suku meitä tapaamaan. Siellä on jotenkin todella helppoa ja luontevaa olla. 

Silti hetkittäin tulee tunne, että kaipaa omaa rauhaa. 

Olen Suomessakin sellainen, että kaipaan toisinaan paljon ihmisiä ympärilleni. Toisinaan taas haluan sulkeutua kotiin pariksi kolmeksi päiväksi ja olla vaan "omassa rauhassa". 

Kun lapset oli ihan pieniä, kaipasin Turkissa ollessamme omaa rauhaa etenkin päiväuniaikaan ja illalla kun lapsia piti saada nukkumaan. Turkissa kyläillään todella myöhään. 

Vieraita voi tulla hyvin vielä klo 22-23 aikaan ja he saattavat istua myöhään yöhön kylässä. Turkissa lapset tottuu tähän tottakai, mutta meidän lapset tarvitsee rauhallisen ja hiljaisemman ympäristön. Olisi ihanaa lähteä illalla omaan kotiin. Aamulla heräillä kaikessa rauhassa oman perheen kesken, ilman että kaikki kylän lapset on makuuhuoneen oven takana odottamassa, milloin heräämme 😅 

Mielessäni olen jo miettinyt sisustusta ja värimaailmaa asuntoomme. 

Millaiset huonekalut haluan jne.. 

Näen jo kuinka siellä uskaltaisin leikitellä väreillä enemmän. Sisustus olisi aivan muuta, kuin täällä suomessa. 

Turkissa asunnot, varsinkin uudemmat on hyvin koristeellisia. Ja huonekaluissa käytetään usein vahvoja, kirkkaitakin värejä. Meillä oli yksi asunto jo varattuna sieltä, josta maksoimme jo varausmaksunkin.

Se asunto olisi ollut ihana, mutta paikka kaikkea muuta kuin olin toivonut joten annoimme asunnon eteenpäin ja mieheni serkku osti sen. 

Talo valmistui alkukesästä.. 

Itse haluan, että asunto on lähellä keskustaa, jotta voin lähteä lasten kanssa kaupoille ilman, että olen riippuvainen miehestäni tai jostain sukulaisesta. Haluan, että puistot, kaupat ja kahvilat on kävelymatkan päässä. Ihania kahviloita on paljon. Lähes joka nurkalla. Parasta niissä on laajat valikoimat ihania herkkuja mitä täältä ei saa.

Baklavaa, kakkuja, erilaisia keksejä, mousseja ja tietenkin turkkilaista teetä mitä menee useampi kuppi päivän aikana. 

Kun menemme kylään jonkun luokse, haemme kahvilasta yleensä aina jotain viemistä.

Siellä täytekakku maksaa n.30-40TL eli n.3.5e-5e kurssista riippuen. 

Mieheni on kotoisin Hataysta. Kylästä nimeltä Dörtyol. Kaukana turistirysistä. 

Viihdyn siellä todella hyvin, ja uskon, että viihtyisin varmasti vielä paremmin jos siellä olisi se oma koti. Dörtyolissa asuntojen hinnat on vain murto-osan suomen hinnoista. 

30 000e sieltä saa uudehkon tai jopa uuden, 4h+k+2parveketta+2wc n.130-160neliön asunnon. Vastikkeet on n.10e/kk ja joissain taloissa ei ole vastiketta ollenkaan. 

Nyt vaan toivotaan, että täällä saataisiin asunto myytyä ja päästäisiin muuttamaan vuokralle isompaan. 

Jonka jälkeen päästäisiin toteuttamaan meidän pitkäaikainen haave. 

Kakkoskoti meille hyvin rakkaasta paikasta <3

-Mia