Supermiehii

Mä kävin miettimään miehen asemaa Turkkilaisissa perheissä. 
Ja taas yleistämättä, otetaan huomioon, et tää on minun näkökulma.


Perheessä jossa isä oli kuollut, vanhimmalle poikalapselle jäi vastuu. 
Välittämättä siitä, oliko isosiskoa vai ei.
Vastuu siirtyi sillä hetkellä kun isä kuoli.
Koulut keskeytettiin ja lähdettiin töihin. 
Siten mahdollistettiin perheen toimeentulo ja  pienempien sisarusten koulunkäynti. 
Aikuisiksi kasvettiin nopeasti. 
Vastuu oli valtava. Stressi kova. 
Huoli perheen pärjäämisestä oli suuri.
Perheen uusi "pää" joutui ehkä lähtemään toiseen kaupunkiin töihin. 
Ankaraan, Istanbuliin, turistirysiin. 
Kauas rakkaista.
Jos perheessä oli isompia siskoja, menivät he naimisiin. 
Alkoivat perustaa omaa perhettä. 
Siskoilla ei koskaan ollut tätä taakkaa kannettavana.
Nämä asiat eivät koskeneet heitä, jollei tilanne käynyt todella pahaksi.

Myös nuoremmat veljet saattoivat jättää koulut kesken. 
Joko rahan puutteen tai ihan vaan koska heitä ei huvittanut. 
Perheestä puuttui auktoriteetti. 
Vaikka äiti oli jalustalla, saattoi nuoren miehen egolle olla silti liikaa jos äiti koitti kertoa mikä olis järkevää ja mikä ei.

Kyllä peruspohja oli kunnossa, kasvatus ns. kunnossa, mut aina perheeseen yks tuhlaajapoika sopii.
Ja vaik ei olis ollut tuhlaajapoika, asioita tehtiin vähän sillä ajatuksella, et 


"kyllä se broidi kuitenki sit jeesaa jos homma ei onnistukaan".




Tänä päivänä tilanne jatkuu lähes samana. Vaikka monilla sisaruksista on jo omat perheet.




Halutaan samaa kuin muilla, mut ei olla valmiita tekemään sen eteen mitään koska luotetaan siihen, et broidi hoitaa. 

Antaa rahaa. 
Koska se on mun rakas veli.


Milloin tän napanuoran saa katkasta.

Milloin voi sanoa, et ei enää. 


Ryhtyä tekemään enemmän oman perheen eteen. Koska hekin vaatii. 

Aikaa, rahaa. 
Lapset tarvii yhtä sun toista. 
Vanhin veljistä tekee hulluna duunia omien lastensa varhaislapsuuden ajan, menettää niitä kallisarvoisia hetkiä lastensa kanssa,  jotta pikkuveljet voivat välillä vähän revitellä, ja huikata, et ei kaikki oo aina niin just.


Mä olen todistanut läheltä tällaista tilannetta.
Vanhin pojista tekee hulluna duunia. Stressaa. Parhaansa tekee, että saa kaikki piuhat pidettyä käsissä.
Jos nuoremmista veljistä joku päättää lähteä toiseen suuntaan, pakka hajoaa.
Ja sen kasaamiseen menee taas miljoonat minuutit kaikkien hermoja, myös puolisoiden ja aikaa.
Se mies tarvii rinnallensa vahvan naisen. Sellaisen joka kestää vaikeat hetket ja jaksaa aina ymmärtää.


Koittaisivatpa nuoremmat veljet ymmärtää sen, et näillä isoveljillä se on aina IHAN just eikä melkein. 

Pelivaraa ei ole, riskit on liian suuret.


Tsemppiä kaikille uskomattomille miehille, ketkä jaksaa raataa perheidensä eteen. Äitiensä, veljiensä ja vielä vaimojensa ja omienkin lastensa.

Ja niille vaimoille myös! 
Ootte supernaisii kun jaksatte tukea ja uskoa parempaan.



"You are strong 

 because you've been weak


 You are fearless

 because you've been afraid


You are wise 

because you've been foolish"


xoxo -Aino


Kommentit

Suositut tekstit