Parisuhdeaika

Mä olin pitkään puoli vitsillä puhunut, että kunhan lapset on tarpeeksi isoja niin sitten me kyllä lähdetään mieheni kanssa ihan kaksin lomalle Thaimaaseen 2 viikoksi. Ei lähdetty Thaimaaseen, mutta 5pv reissulle Istanbuliin tämän vuoden huhtikuussa.

Oli aivan täydellisen ihana reissu. Reissun mahdollisti mun ihanat vanhemmat jotka itse tarjoutuivat ottamaan pojat hoitoon jos haluttaisiin lähteä reissuun. Istanbul valikoitui sen vuoksi, että olemme siellä halunnut aina käydä ja lentoaika ei ole pitkä joten se ei vie turhaa aikaa itse lomasta. Valinta ei olisi voinut paremmin onnistua. Istanbul oli ihana kaupunki jossa näkeminen ja tekeminen ei koskaan lopu. Meillä oli aivan täydellisen ihana rauhallinen hotelli läheltä Taksimin hulinaa.

N.10minuutin kävelymatka ja olimme keskellä suurkaupungin vilinää. Alkuun koin huonoa omaatuntoa siitä että jätän lapset niin moneksi päiväksi hoitoon ja hetkittäin tuli tunne että olenko aivan huono äiti kun pistän oman ajan etusijalle. Voinko lähteä, kärsiikö lapset tästä jotenkin, miten lapset pärjää, tuleeko heille liian kova ikävä, itkenkö itse ikävää reissussa, voinko sittenkään nauttia? Kaikki nää kysymykset pyöri päässä vielä koneessa istuessa.. Mutta reissuun lähtö oli hyvä päätös. Lapset pärjäsi varmasti paremmin kun minä itse. He olivat maailman parhaassa hoitopaikassa, kuin toisessa kodissaan koska vietämme vanhempieni kanssa aikaa niin paljon. Ikävä heillä ei iskenyt liiemmin edes silloin kun soiteltiin ja kuulivat meidän äänet. Kyllä oli ihanaa kokea se hetken vapaus yhdessä. Lapsia oli kokoajan ikävä ja pitkin päivää olivat ajatuksissa. Aina toinen meistä sanoi että lapset tykkäisi tästä ja tuosta kun näimme jotain mistä tiesimme että lapset olisi tykännyt.

Tämä oli ensimmäinen kunnon reissu kaksin yli viiteen vuoteen. Matkalla koimme molemmat niitä samoja fiiliksiä kuin silloin kun oltiin vasta tavattu.

Oli aivan ihanaa jutella kaikesta rauhassa, kulkea pitkin Istanbulin katuja. Syödä rauhassa ihanissa ravintoloissa ja kahviloissa. Käydä päiväunilla kun siltä tuntui. Kävelimme päivittäin n.10km nähtävyyksiä katsellen. Reissu oli juuri sopivan pituinen. Reissun aikana ymmärsimme vasta että vanhemmat todella tarvitsee myös irtiottoja arjesta ja parisuhdeaikaa ihan kaksin. Ollaan me tietysti  käyty välillä kaksin syömässä,leffassa yms ja omien kavereidemme kanssa viihteellä mutta nyt silmät avautui ihan uudella tavalla. Ei oltu ennen tätä edes ajateltu kunnolla kokoasiaa. Tai ehkä siitä ei ollut uskaltanut haaveilla ja edes miettiä koko asiaa kun ei uskonut sen olevan mahdollista. Meille irtiotto onnistuu parhaiten silloin kun lähdemme kotinurkista pois. Päätimmekin että tämä täytyy ottaa tavaksi. Jos ei ihan joka vuosi päästäisi reissuun kaksin niin aina mahdollisuuden tullen yritetään karata arjen hulinoista ja keskittyä vain meihin. Suhde muuttuu ajankanssa niin salakavalasti arkiseksi ja sitä alkaa pitään kaikkea itsestään selvänä. Pieni arjen luxus tekee ihmeitä suhteelle. Nyt jo ajatuksen tasolla leikittelen ajatuksella koska päästäisiin uudelleen kahdenkeskiselle minilomalle. Paikka on varmaankin sama Istanbul koska nähtävää jäi vielä niin paljon, ja se vei meidän sydämmet mennessään, sekä helpottaa molempien Turkin ikävää. Muistakaa äidit ja isät huolehtia myös itsestänne ja omasta jaksamisesta, älkää poteko huonoa omaatuntoa pienistä arjen irtiotoista. Itse ainakin suosittelen kaikille vanhemmille että jos mahdollista lähtekää välillä kaksin kylpylään, risteilylle tai pidemmälle lomalle jos mahdollista. Kun vanhemmat voi hyvin niin koko perhe voi hyvin. Mukavaa päivää :)

-Mia