Hammaslääkäripelko

Pelko juontaa juurensa jo ihan lapsuudesta.. Meillä oli aivan kamala hammaslääkäri mies. Lähes aina lähdin sieltä suupielet auki ja verillä kun hän oli niin kovakourainen. 

Hän huusi ja tiuski aina, että avaa enemmän sitä suuta.. 

En ikinä unohda hänen naamaansa, enkä niitä paksuja nakkisormia missä ei ollut kumihanskoja ikinä. Hyi.

Useimmat ei hänestä pitänyt, enkä ollut ainoa joka ei hänen vastaanotolle tahtonut mennä. Oli melkein lottovoitto jos pääsi joskus sattumalta jollekkin toiselle.

Niistä kokemuksista on jäänyt niin kamala kammo hammaslääkäristä, että pelkkä poran äänen kuuleminen, ja jopa pelkkä äänen ajattelu saa sydämen hakkaan hulluna.

Välttelen hammaslääkäriä viimeiseen saakka. Mutta taas jouduin kohtaamaan pelkoni. Hampaani lohkesi niin, että pelkäsin, ettei sitä enään saisi edes korjattua.. Lääkäri varoitteli, että hammas luultavasti joudutaan poistamaan.

Olin jo heti huoneeseen astuessa ilmoittanut, että pelkään kyseistä paikkaa.. 

Maatessani penkissä huomasin kokoajan heiluttelevani nilkkoja, puristin käsikahvoista rystyset punaisena, jännitin hartioita ja hengitin niin pinnallisesti, ettei ollut kaukana, että olisin pyörtynyt.. Hammaslääkärikin sen huomasi ja muistutteli, että "hengitä rauhassa".

Monikaan ei tätä pelkoa ymmärrä, mutta silti uskon sen olevan melko yleistä?

Minun onnekseni hammas saatiin korjattua. Toivottavasti se kestää monta vuotta.

Olen todella kiitollinen siitä, että kyseinen hammaslääkäri otti pelkoni tosissaan, kertoi mitä tekee milloinkin, eikä pitänyt typeränä sitä, että halusin puudutuksen. 

Menen vielä uudelleen parin kuukauden päästä samalle hammaslääkärille ja voin sanoa, että silloin menen sinne luultavasti aavistuksen paremmalla mielellä, koska tiedän että siellä on mukava hammaslääkäri, joka todella ottaa pelkoni huomioon ja työskentelee sen mukaan. Annoin käynnin jälkeen kyseiselle lääkärille positiivista palautetta ja huomasin, kuinka se sai hänelle aikaan hyvän mielen. 

Se oli vähintä mitä pystyin tekemään. Ja miksi en olisi sanonut hänelle niitä sanoja. Hänhän oli juuri saanut minulle hyvän mielen ja ottanut minut ja pelkoni huomioon erityisen hyvin.

Kohtalo tovereita?

Pelkäätkö sinä hammaslääkäriä?

Tai onko sinulla joku muu pelko mitä ehkä kaikki ei ymmärrä?

-Mia