Epäilijät. Ja niitähän riittää.

Pitkä parisuhde ja avioliitto takana. 
10 vuotta tulee just ensitapaamisesta. 
Wow, ihan hullua. Epäilijöitä oli paljon alkuun. Seläntakana puhuttiin paljon. Onks se ihan hullu? Se mies tulee tänne vaan oleskeluluvan takia. Se tulee vaan paremman elämän ja rahan takia. No nyt niille tulee lapsi. Nyt Mialla on viimeinenkin järjenhippu hävinnyt. Se mieshän vie sen lapsen Turkkiin ja Mia ei näe lasta/lapsia enään koskaan. Ootko sä ihan nyrkin ja hellan välissä? 

Perheellänikin tottakai oli ennakkoluuloja ja pelkoa koska eivät tunteneet miestäni. Etenkin veljilläni oli ennakkoluulot ja huoli minusta, tottakai koska etenimme todella nopeasti. Ennakkoluulot hävisi pian kun näkivät mieheni ja tutustuivat häneen. Näkivät kuinka tosissaan oli suomenkielen opiskelun ja töiden etsinnän kanssa, eikä tullut elämään "minun siivellä". 
Näkivät kuinka onnellinen olin ja kuinka hyvin minua kohdeltiin. Ensimmäinen vuosi näytti ketkä on niitä todellisia ystäviä ja ketkä sitten niitä jotka juoruili ja tiesi meidän elämästä enemmän kuin me itsekkään. 

10VUOTTA!!! Siinä kaikille epäilijöille. Mies sai oleskeluluvan.. jäi... 

Sai työpaikan.. jäi...

Saatiin lapsi.. ei kaapannut lasta.. 

Sai kansalaisuuden.. on tässä mun kanssa edelleen. 

Elän hyvin vapaasti omanlaista elämää, pukeudun miten haluan, käyn missä haluan, näen ketä haluan, saan olla omaa mieltä asioista. Minut ja lapset laitetaan aina etusijalle. 
Turkissa äiti on henkilö jota arvostetaan, kunnioitetaan ja asetetaan tietynlaiselle jalustalle. Tämä on ainakin minun kokemukseni mieheni kotikylästä. Tiedän, että kaikilla ei ole yhtä hyvin asiat kuin minulla ja on niitä perheitä missä naisen asema ei ole samanlainen kuin omani, mutta se miksi haluan avata tätä on se, että ei pidä yleistää. 
Se että joku tulee jostain tietystä maasta, tai uskonnosta ei kerro mitään siitä millainen tämä kyseinen ihminen on. 
Mulla on maailman ihanin ja rakastavin mies ja olen todella onnekas, että juuri hän on minun mies. 
Tietty meilläkin on omat vaikeutemme ja heikkoutemme, mutta niin jokaisessa suhteessa on. 
Taas tämä pieni "erossa olo"(miehen lomamatka yksin sukuloimaan) vahvisti sen, että meidän kuuluu olla yhdessä. Oli ihana tuntea se ikävä toista kohtaan, ja ne perhoset vatsassa kun kotiintulo päivä läheni. Saatika se fiilis kun odotettiin lasten kanssa kentällä babaa. 
Uskokaa unelmiinne. Kuunnelkaa sydäntänne. Älkää miettikö liikaa sitä mitä muut ovat mieltä asioista. Tämän suhteen alussa uskalsin ensimmäisen kerran hypätä tuntemattomaan ja päätin etten mieti mitä muut ajattelee. 
Näin 10v vanhempana en tiedä uskaltaisinko hypätä uudelleen vastaavanlaiseen tilanteeseen, mutta olen kiitollinen siitä , että uskalsin tehdä sen hypyn tuntemattomaan ja saan olla tässä edelleen. Toivottavasti monen monta vuotta eteenpäin vielä.

-Mia

Ps.toi on ensimmäinen meistä otettu yhteiskuva <3